Kaks viikkoo menikin sitten niin, että humahti. Syyskuu muuttuu lokakuuhun, lokakuu marraskuuhun ja sitten asutaankin kullan kanssa ihan uudessa paikassa! Tai no ei ihan uudessa, kun ihan Järvenpäässä pysytään, mutta saadaan saunallinen ja parvekkeellinen tilava kaksio. Sormet syyhyäis jo järjestelemään huonekaluja ja laittamaan paikkoja nätiks, mutta vielä pitäis malttaa oottaa noin kuukausi. Luultavasti tulee vähän ikävä vanhaa asuntoa, onhan se kaikessa ahtaudessaankin aika hellyyttävä ja kodikas (KYLMÄ tosin). Tuntuu varmaan sitten ihan luksukselta, kun makuuhuone on tosiaankin ihan oma huoneensa eikä vieraita tai kavereita tarvii ohjeistaa istumaan sängyn reunalla. Parvekkeellekin saa sellasia ihania lyhtyjä laitettua. Kesällä tulee varmaan omaa pihaa hirmu ikävä, mutta hei sitten pitää vaan mennä kavereille grillailemaan tai muuten hengailemaan pihalle. Onhan se nyt terveydellinen haittakin, jos kämppä on vetoisa (ainoo keino tosiaan lämmittää asumiskelposeks on maksaa ittensä kipeeks). Kun pääsee asuntoon, missä on lämmin oli sitten kesä tai talvi, niin siinä ei kyllä oman pihan puuttumiset hirveesti paina. Oonkin murua lohdutellut tyylillä: "Sitten kun meillä joskus on se ihan oma asunto, niin siellä on sitten se piha".
Syyskuu on jatkunut vähän liiankin rauhallisena. Ens viikon alussa kiertelen lähialuetta ja jaan viikon tarjouskuponkeja. Uskon puutetta tulee välillä, mutta pitää vaan jaksaa. Lokakuun aikana otetaan ehkä Orlyn geelilakkaustarvikkeet hoitolaan. Niistä on moni kysellyt, että teenkö. Se on tietysti hyvä palvelu vakituisten asiakkaiden haalimista ajatellen.
Piti olla tänään aamupäivällä hammaslääkäriaika, mutta enpä mä siellä oikeastaan muuta tehnyt kuin hain laskun. Lääkärin piti korjata virheensä, kun mun hammaspaikan takana olevaan väliin ei päässyt hammaslangalla. Kotona sain kuitenkin puhdistettua senkin välin, mutta ajattelin mennä silti, jos olin vaikka aiheuttanut tietämättäni jotain traumaakin(?) Turha reissu oli, mutta ainakin liikuntaa sain, kun kävelin edestakaisen matkan. Hah, nyt on jälleen uus variaatio mun sukunimen lausumisesta. "Fainör". Ja sillee, että toi r tuolla lopussa on sellanen aika pehmee. Eli fine finer finest. Edellinen hammaslääkäri kyllä sano mun sukunimen ihan oikein.
Wheeeee enää kaks viikkoa, niin sit on meidän 2-vuotispäivä (: Rahat on vähissä ja alun perin mun pitikin järkätä sellanen vähän tyyriimpi juttu but I think I´ll go for Plan B. Sekin on tosi kiva (ainakin toivon, että myös mieheni mielestä) eikä kyni mua täysin. Can´t wait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti