Random rants

Mulle on nyt ehkä kehittymässä yks tarpeeton himoamisen kohde, nimittäin Bubble tea. Maistoin sitä viimeperjantaina (Milky Mango with Passionfruit) ja kylläpä oli hyvää! Ei mitään havaintoa, kuinka paljon kaloreita tää hittijuoma sisältää, mutta ehkä se on parempi olla tietämättä niin voi toisinaan sallia itsellensä sellasen ostamisen.
 
Toissapäivänä piti ostaa ihan reippaasti kosmetiikkaa, meni noin 20 euroa. Tuli sitten kokeiltua kotona "viiksikarvojen" vahausta kylmävahaliuskoilla. AUTS! Murukin ihmetteli, kun yhtäkkiä kuulu karmaiseva huuto kylppäristä. Toisaalta, jos tulos vaikka nyt pysyisi sen kuukaudenkin niin saatanpa jopa totuttaa itseni tähän rääkkiin. Ostin myös puhdistusemulsion ja päätin kokeilla jotain toista vaihteeksi. Löysin Lactolinen (paras ystävä käyttää) emulsion, joka sopii kuivalle ja herkälle iholle. Sehän oli sitten loppujen lopuksi myös edullisin kaikista markettiemulsioista. Olin ihan tyytyväinen ostamaani tuotteeseen eilisiltaan saakka. Olin juuri pessyt kasvoni ja asetin emulsion takaisin peilikaappiin, kun katsahdin pullon kylkeen. Arvatkaapas, mikä merkintä siinä oli? 09.04.2012. Siis aivan todella tuote oli mennyt jo kuukausia sitten vanhaksi! Eikun vaan tänään sitten kauppaan viemään pois ja ottamaan uusi tilalle. Tollasia parasta ennen-päiväyksen sisältäviä kosmetiikkatuotteita on nykyään tosi harvassa. Suurimmaksi osaksi tuotteesta löytyy aina merkki, joka kertoo kuinka kauan tuote säilyy avaamisen jälkeen. Noh, kuittiahan ei enää ole tallella. Ei ole tapana säilytellä, muuta kuin jonkun aikaa ostosten teon jälkeen, mikäli on ostettu vaikka paljon alennustuotteita. Muistaakseni ei ole koskaan käynyt ennen näin, että olen ostanut pilalle menneen ihonhoitotuotteen. First time for everything!

Lainailin maanantaina pari kirjaa, toinen suomenkielinen ja toinen enkunkielinen. Lisäks yhen leffan. Hoksasin, että kirjastossa on yllättävän hyviäkin leffoja ja vaikkei olisikaan, niin mitään ei häviä. Tää suomeks kirjotettu (or should I say translated) on nimeltään Rakastuneita naisia. Kyllä kai nyt alkaa kiinnostaa, jos kirjan takakannessa lukee, että kyseinen romaani on hirveä ja vihastuttava jne! Tekstin tyyli on tosi vanhanaikaista ja ehkä vähän turha rönsyilevää mun makuun, mutta jollain oudolla tapaa kirja kiinnostaa silti. Tää jaksaa kummastuttaa mua. Kirjan täytyy olla taitavasti kirjotettu, jos se saa aikaan tän kaltasen "ilmiön".

Brand obsessed and others

Toiset on sitten surullisen riippuvaisia eri merkeistä. Vaatteissa, koruissa, kengissä... Junassa kuulin tänään keskustelun kahden nuoremman (kuin minä) tytön kesken. Toinen puhui jatkuvasti siitä, mitä hän haluaisi. Hän tahtoi esimerkiksi konjakin väriset nilkkurit. Pian keskustelun aiheena olikin jo korut ja kellot. Täytyi saada hopeinen kello. Tommy Hilfigeriltä löytyi kuulemma todella ihana yksilö, 175 euron arvoinen. Vähän liian kallis kelloksi. "Niin mutta se on aito", perusteli kaveri. Sitten tulikin se odotettu lausahdus: "Niin no en mä mitään halpaa todellakaan haluu". Halpahan on kuin rutto. Ei halvalla voi itseään koristaa. Aivan kamalaa. Seuraavana haluttiinkin jo kaulaketjua, joka oli mahdollisesti Guessiltä ostettavissa. Ja vielä kun tätä kaikkea säesti sihisevä S... kyllä mä hiljaisesti kärsin. Usein huomaa, että toisilla sitä tosiaan on liikaa rahaa. Mulle se on aivan yks lysti, onko vaate tai asuste H&M:n, Seppälän, Lindexin vai KappAhlin! Kunhan se vaan tuntuu ja näyttää hyvältä päällä. Ja jos hinta on alhainen, niin mikäs sen parempi pienituloiselle ihmiselle! But I guess that´s just me.

Junasta pääsin ihmettelemään ratikkapysäkille, kuinka eräs nainen sateessa ilmaantui katoksen alle aukinaisen sateenvarjonsa kanssa. Eipä siinä mitään, jos hän olisi sen hetken päästä sulkenut, mutta ei. Siinäpä vaan seistä möllötti. Ei tulisi itselle kyllä ollenkaan mieleen mennä vohkimaan tilaa sateenvarjottomilta katoksen alta varjoni kanssa. Tälle naiselle ilmeisesti tuli. Teki mieli kyllä kysäistä, että "tarvitsetko jo tuplasuojaa, tuleeko niin paljon vettä?" Kummaa touhua sanon minä. Ja kyllä, minua häiritsevät näinkin pienet asiat joskus.

Tänään on ollut hyvä päivä (: Kaksi asiakasta hoidossa ja kaksi varausta otettu vastaan. Myinpä vielä tuotteen ja lahjakortinkin! Huomenna ja ensi torstaina myös kaksi asiakasta näillä näkymin. Kyllä tää tästä lähtee!

Pretty flowers

Tässä vielä alkukesän kukkasista kuvia (:

Syksy lähestyy

Kylläpä oli aamulla viilee! Ois voinu oikeestaan olla trenssi vielä hupparinkin päällä. Ens yöks on ilmeisesti etelään luvattu jopa jotain 5 astetta. Syksy tulee aina kyllä nopeesti, ei siitä mihinkään pääse. Syksyssä on kivaa iltatunnelmoinnit kynttilän valossa, kauniit värit puissa ja muualla luonnossa... Joskus kiroan kyllä syksyä kiireessä, kun tuuli tuivertaa, sataa kaatamalla ja meinaa vielä kaiken kukkuraks liukastua lehtiin. Syksyllä kuitenkin intoutuu useasti liikkumaan aktiivisemmin kuin esimerkiksi keväällä tai kesällä.

Viime yönä näin lukioaiheista painajaista. Enemmänkin se oli kai aamua, mutta kuitenkin. Oon nähny sen kaltaisia suhteellisen usein. Miksi ihmeessä? Yrittääkö mun alitajunta kertoa mulle, että lukio jäi aikoinaan jotenkin kesken tai suoritin sen huolimattomasti? Omasta mielestäni näin ei kyllä ole. No unessa kuitenkin oli edessä ylppärit, muistaakseni vielä äidinkielen YO-koe. Kyseinen koehan ei mennyt omalta kohdaltani mitenkään hyvin, mutta täytyykö siitä silti nähdä painajaisia vielä vuosien jälkeen... Unessa ollut YO-koe oli monta kertaa laajempi kuin mitä se todellisuudessa silloin oli. Se sisälsi varmaan lähes parikymmentä tehtävää. Aikaa oli annettu muistaakseni vähemmän kuin se 6 tuntia. Vieläpä, kun oon keskivertoa hitaampi kirjoittaja (koitan viilata käsialan liian täydelliseks). Ympäristö ei millään tavalla mahdollistanut keskittymistä tehtävien tekoon. Koko ajan hälinää suunnalta ja toiselta ja multa kysyttiin koko ajan jotain. Kilttinä ihmisenä aina vastasin enkä edes puolustanut omaa työrauhaani. KAMALAA -.-' Ehkä koen riittämättömyyttä tällä hetkellä sitä tiedostamatta... Hyvin jännä.

Taas riittää mulla kauhisteltavaa maailman menossa. Ilta-Sanomien sivuilla oli jonkun kyselyn tulokset paljastettu siitä, kuinka moni suomalainen ostaa ulkomailta seksiä. Joku oli sitten päättänyt kommentoida artikkelin yhteyteen, että "kyllähän sitä on kaukomailta haettava, jos vaimo ei kotona anna". ANTEEKSI MITÄ?! Jos seksielämä on hiipunut ja se häiritsee jompaa kumpaa tai molempia osapuolia niin eiköhän sekin selviäisi puhumalla? Aika alhainen teko on mennä sieltä, mistä aita matalin eli tässä tapauksessa lähteä hakemaan seksi muualta, kun ei uskalleta/viitsitä/jakseta ottaa ongelmaa puheeksi. Jos suhde perustuu luottamukseen, ymmärrykseen, toisen kunnioittamiseen jne. niin kyllä kaikesta voi aina puhua. Tuskin kukaan osaa pitkänkään suhteen jälkeen toisen ajatuksia lukea ja todeta "nyt sä varmaan haluaisit seksiä". Itse ainakin olisin ihan valmis menemään vaikka parisuhdeterapeutille tai mikä ammattilainen se nyt lieneekään, joka tämän tyylisessä ongelmassa auttaisi. EN IKINÄ oikeuttaisi itselleni petosta sen nojalla, että kotona en seksiä saa. HYH! Kommentista huokuu muutenkin se, että mies ei voi kuvitella hänellä itsellään olevan osaa tai arpaa seksin puutteeseen, mikä voi olla täysin harhainen luulo. Kommentista tosin ei käynyt selväksi, onko miehellä lapsia vaimonsa kanssa ja millaista työtä suhteen osapuolet tekevät. Näillä on kuitenkin suuri merkitys yhteistä laatuaikaa järjestettäessä. Seksi suhteessa on aina kahden kauppa, molempien on sitä haluttava. Itsestäni uskallan veikata, että haluja on varmasti vielä iäkkäämpänäkin pitää seksielämä vireänä. Lasten saannin jälkeen on tietysti täysin ymmärrettävää, jos ei tietyn aikaa haluta ollenkaan. Sen verran mullistava kokemus synnytys kuitenkin on. No mutta ei tästä sen enempää. Hyvä, että sain pöyristykseni purettua!

Kammotusta, ärsytystä

Olin eilen hammaslääkärissä. Mullehan tehtiin juurihoito tossa alkukesästä. Nyt sitten laitetaan lopullinen paikka hampaaseen. Osa 1/2 valmis. Yhden asian voin kertoo tässä varoitukseks: hammasjäljennösten ottaminen EI OLE mikään miellyttävä kokemus. Suuhun laitetaan "lusikka", joka on vaan paljon isompi kuin mitä nyt lusikat on. Lusikassa on muovailuvahan tyylistä massaa. Tää hökötys tungetaan suuhun ja painetaan massa siten hampaita vasten, että jähmettyessään siihen syntyy jäljennös hampaista. Pienen hetken mut valtas paniikki, koska silloin, kun tää lusikka oli mulla alahampaissa niin en saanut aluks hengitettyä suun kautta. Kokeilin hengittää nenän kautta, mutta en vaan pystynyt. Sitten helpotti ja sain puoliteholla hengitettyä suun kautta. Pari minuuttia tätä kesti ja sitten oli vielä ylähampaiden vuoro. Mulle kerrottiin, että se massa voi sit alkaa valumaan nieluun, että jos tuntuu epämiellyttävältä niin nostaisin toista jalkaa sen verran, että vatsalihakset jännittyy (en tiedä mikä tän idea oli). Tällä kertaa pystyin ihan hyvin hengittämään nenän kautta, vähän vaati tietoistamista tosin. Tunsin, kun se massa valu vähän matkaa nieluun, mutta onneks sitten alko suht nopeesti jähmettymään. Ei tarvinnu tuntee oloansa vielä epämukavammaks, kun mitä se jo sillä hetkellä oli. Tän jälkeen otettiin vielä purennasta jäljennös, eli sitten taas samantyylistä töhnää tursotettiin suoraan suuhun ja käskettiin puremaan hampaat yhteen. Yuck! No mutta siitä selvittiin. Vielä tuntuu vähän aralta ja oudolta toi paikattu kohta ja alaleuka, kun piti pitää niin ammollaan auki. Hammaslääkäri vielä venytti suupieltä niin, että tuntui halkeavan nenän ja ylähuulen välistä iho :/

Anu Saagim on päättänyt ottaa elämäntyökseen suomalaisten (ehkä enemmän naisten) haukkumisen. Se on vaikee kyllä ymmärtää, kuinka viiskymppinen nainen on niin pinnallinen ja lapsellinen, että yököttelee meitä "ällöttävän lihavia suomalaisia". Madonnan keikalla ollessaankin hän vain kauhisteli, kuinka lihavat ihmiset koko ajan söivät ja söivät. Joskus keksin termin "yli-ikäinen pissis" ja se termi sopii Anuun kyllä erittäin hyvin. Hän kummasteli Radio Rockin haastattelussa, onko suomalaisilla ollenkaan peilejä kotonaan, joista näkisivät kuinka rumia ovat. Iltalehdelle hän oli kommentoinut seuraavasti: "Tykkäävätkö suomalaismiehet leveistä takamuksista, vai mistä on kyse". No epäilen, että aika harva ainakaan luisevista takamuksista tykkää. Kuinka joku jaksaa kauhistella toisten syömisiä... Siinähän syövät, ei se varmaan katselijalle mitään haittaa aiheuta. Ymmärrän kyllä, jos ihminen puuttuu läheisen lisääntyneeseen syömiseen, joka on johtanut yllättävän nopeaan painonnousuun. Tämä on välittämistä. Jos ihminen taas haukkuu ja arvostelee ihmisiä, joita hän ei tunne, on kyse silkasta pinnallisuudesta ja tarpeesta tuntea parempaa oloa itsestään. Jotkut tuntevat itsensä paremmiksi vain toisia haukkumalla, sellaisiahan koulukiusaajatkin ovat. Anuhan oli nuorempana ihan nätti, nykyään leikkausten sun muiden jälkeen ei niinkään. Se, mikä on täysin faktaa - Anu on sisäisesti todella ruma ihminen.

Toinen asia, mikä mietityttää: Mannerheimia esittää nimikkoelokuvassa kenialainen. Tästähän ei saa nyt mitään kriittistä mielipidettä esittää netin välityksellä tai muuten leimataan välittömästi rasistiksi. Minä en sentään ketään ole uhannut tappaa, toisin kuin jotkut. Eiköhän ne niitä rasisteja ole. Taiteellinen näkemys sikseen, mutta eikö tämä nyt ole hieman erikoinen ratkaisu? Joku oli foorumilla ottanut esimerkiksi, että mitä jos Martin Luther Kingiä esittäisi joku aivan vaaleahipiäinen tai sitten jotain suomalaista merkkihenkilöä esittäisi aasialainen. Heti näiden esimerkkien esittämisen jälkeen häntä pidettiin yksinkertaisena. Kun kyseessä on kuitenkin aivan verrattavissa oleva asia. En ymmärrä yhtään, mutta ei kai mun kaikkea tarvitsekaan. Sitä en vaan suostunut nielemään, kun leimattiin mielipiteen esittämisen vuoksi rasistiksi. Pakko sitä oli puolustautua. Vihaan rasismia!

Don´t watch

Tuli tossa katottua eilen Vares - kaidan tien kulkijat ja voin sanoa, että älkää hyvät ihmiset katsoko sitä! Pitkään aikaan paskin leffa, mitä oon nähny. Leffan takakannessa luki: "Uuden Vares-elokuvasarjan ehdottomasti paras osa!" Jossain arvostelussa käytettiin sanavalintaa "onnistunein". Joo ei kyllä tosiaan ollut. Tosin mä oon viimesimpänä nähnyt Pahan suudelman, mutta joka tapauksessa. Vares-leffat on ollu mulle aina vähän sellasta yhteensulautuvaa mössöä. Paras Vares kyllä oli Juha Veijonen, siinä oli rutkasti enemmän asennetta. Antti Reini on sellasen rähjäsen rentun ja koviksen oloseks stailattu, mutta sillä vaan ei karisma riitä lunastamaan näitä aiempia Vareksen tuntomerkkejä. Ensinnäkin mä pidän sitä hyvin epärealistisena, että uskonlahkoa vetävän miehen vaimo oikeesti vaan jäis maisemiin kattelee sen hulluutta ja hourailuja (kiristettynäkin), koska aina voi lähteä seuraavaan kyläpahaseen, jossa ei sentään poliisi ole pöpi ja kertoa tästä kiristyksestä. Tää nainen ei saa seksiä sitten niin usein kuin haluaisi ja sen vuoksi viekottelee Vareksen kirjaston takahuoneeseen ja tämän lisäksi sekstailee vielä häntä kiristävän (oletetusti) miehen kanssa leffan loppupuolella. Pöpipään vaimo totesi jossain kohtaa elokuvaa: "Tässä kylässä ei ole helppoa olla nainen". No muuta pois? Vaimo jäi rysän päältä kiinni miehelleen toisella pettämiskerralla, josta seurasi miehen raivo tätä miestä kohtaan. Tätä ihmettelen usein, jos syy yhtä lailla naisen niin miksi mies ollaan valmis vaikka tappamaan mentaliteetilla "menit vaimoni kanssa sänkyyn" ja hällä väliä naisen osuudesta petokseen. Kiristystä tai ei, niin ei se sitä silti oikeuta. Pienet asiat on niitä, mitkä mua häiritsee oikeastaan enemmän kuin kokonaisuudessaan huono juonen kulku, huono näytteleminen jne. Yleensä Vares on ollut se, joka on hurmannut ja koukuttanut naiset. Tässä leffassa pikemminkin Vares antautui tälle pöpin vaimolle. Joo ideana oli myös nuuskia tietoja naisesta, mutta jos se olisi ollut ainoa asia, mihin Vares pyrki niin miksi se sitten kysyi lopuksi, kun homma oli jäänyt kesken ja he melkein jäivät kiinni: "Eiks tässä jääny jotain kesken?" Samapa tuo, mutta nämä pari seksikohtausta, jotka leffassa olivat, jäivät hirveydellään mieleeni. MIKSI suurin osa suomalaisnäyttelijöistä ei yksinkertaisesti OSAA näytellä näitä seksikohtauksia luontevasti. Jos on pyritty koomisuuteen, niin siinä ehkä onnistuttu, riippuen tietysti katsojan huumorintajun tyypistä. Tämän leffan seksikohtaukset olivat väkinäisen, oksettavan, ruman ja pakotetun näköisiä tai sen näköisiä, että tekee kipeää. Jopa voisi kuvitella, että ilmassa on leijunut jokin kuvottava haju tätä kohtausta kuvattaessa. Even thinking about it makes me cringe! Vertailun vuoksi kerron tämän: Sinkkuelämää-sarjaa olen katsonut paljon ja siellähän sitä seksiä myös riittää, mutta mä en saa niistä kohtauksista koskaan mitään inhoväristyksiä. Miksi? Varmaankin siksi, että ne näyttävät luontevilta. Joskus huvittavilta toki, onhan kyseessä komedinen draamasarja. Ainoa näyttelijä, jota voin kehua roolisuorituksesta Vares-leffassa on AAKE KALLIALA. No se siitä. Oon kyllä sitä mieltä, että suomalaiset elokuvantekijät onnistuu aina paremmin komediassa kuin jännäreissä.

Viikonloppu oli tosi kiva, lukuun ottamatta tota elokuvaa. Perjantaina olin serkkutapaamisessa. Kaikki muut paitsi yksi oli päässyt paikalle, serkuista siis. Siellä grillailtiin, osa kävi saunassa ja yöhön asti pelailtiin Aliasta. Miksiköhän sitä peliä pelatessa on aina huudettava? ^^' Hirvee määrä oli ötököitä kyllä. Mulla on otsassa 4 pistoa (jonkun minkälie mäkäräisen) rivissä, toisessa poskessa luultavasti hyttysen pisto, koska jälki isompi. To top it off: löytyy myös 2 vierekkäistä pistoa oikeasta silmäluomesta! Todella ihanaa...
Lauantaina sitten olin kotona seiskan aikoihin. Ajeltiin vähän, käytiin saunassa ja katottiin keihään finaali. Suomelle olympiapronssi! Tuli itku, kun Ruuskanen seisoi palkintokorokkeella. Niin symppis ja vaatimaton tyyppi. Antti tosiaan ansaitsi sen ja tiedän sen tekevän henkisesti sille tosi hyvää.
Sunnuntaina urheiltiin oikein urakalla! Ensin oltiin rullaluistelemassa joku 7-10 kilsan lenkki (tarkotus oli vetää Tuusulanjärven ympäri, mutta mulla alko laakeri sprakaamaan), sitten käytiin poikaystävän mummilla kylässä. Sieltä kotiin suihkuun, tekemään ruokaa ja vähän lepäämään. Illalla vielä käytiin sauvakävelemässä ja jumppailemassa. Loppuilta sitten tosiaan ton leffan parissa. Kaikki muu siis sunnuntain kannalta onnistunutta paitsi elokuva. That´s all folks! (:

ÄRF!

Mitä noiden korttikaupustelijoiden kanssa oikeen pitäis tehdä? On käyneet mun hoitolassa ainakin 2 kertaa tähän mennessä. Haluavat, että tuen pienistä rahoistani jotain kuntoutuskotia. Jos asia edes oikeasti on niin, eihän sitä tiedä. Kilttinä ja rehellisenä kerroin totuuden vastatessani, ettei ole mitään käteistä rahaa. Vaikea on sillon tukea yhtään mitään. 

Lähden tänään aikaisemmin töistä ja poikkeuksellisesti huomenna hoitola on kiinni. Meen "serkkutapaamiseen" ja siitä vanhemmille yöks. Ihan kätevää, kun voi lainata autoa (vanhemmilta kuitenkin matkaa sinne jotain 10 kilsaa). Tänään oon muutenkin vichylinjalla. Äiti saa aamulla kaipaamansa kasvohoidon ja sitten toivottavasti huomenna minä ja muru vietetään kavereiden kanssa aikaa (: Nähdään kavereita tai ei niin keihään finaali täytyy katsoa illalla. Kaikki suomalaiset mukana finaalissa, ei kyllä yhtään hassumpi suoritus. Ainahan mä oon silti Thorkildsenia kannattanut. Manniolle ja Ruuskaselle best of luck! Pitkämäestä en oo koskaan oikeen välittänyt. Se on niin ilmeetön ja tylsä. Voittaessaankin on mun mielestä aika hissukka. Kyse EI ole siitä, että ulkonäöllisesti se ei mun makuun ole minkään näköinen vaan jotenkin tyyppinä se ärsyttää mua. En osaa selittää sen tarkemmin. We´ll see how it goes! May the best man win! \o/

 

Scratch that

Oon nyt päättänyt hieman muuntaa mun tavotetta. Ihminen on taipuvainen ja heikko loppujen lopuks ^^' Siispä, tiputan juomisen max. kahteen kertaan/2 kk. Eikö sekin oo jo hyvä muutos siitä, että on tottunut vähäsen juomaan lähes joka viikonloppu? Vähän sellanen tunne, että jos olisin juomatta synttäreihin asti niin sitten tulee TODELLA paha olo jo vähäisistä juomista ja sellasta ei osaa kuitenkaan varoa. Mun paras kaveri ja sen poikaystävä on ehkä tulossa meille lauantaina. Nähdään kaikki neljä toisiamme niin harvoin yhtä aikaa, että eikö se oo juhlistamisen arvonen asia? Lisäks tää mun kaveri on alottamassa koulun pian, sekin on hieno juttu! Ei tällästä juttua voi ottaa niin vakavasti.

Häiritsee hirveesti, kun oon nähny jo parina päivänä saman suomalaisen naisnäyttelijän, mut en kuolemaksenikaan muista, että KUKA se on -.- En edes sitä, missä sarjoissa tai leffoissa se on näytelly. Vähän vaikee sitten saada sitä nimeä selville, jos ei edes mitään vihjeitä oo. Oon muutenki sellanen tyyppi, että jos tulee tajuton black out enkä muista jotain sanaa tai henkilöä, minkä kyllä tiedän tosi hyvin niin ärsyynnyn tosi paljon. En
vaan voi antaa asian olla. Yleensä sitten soitankin mun bestikselle ja kysyn siltä, koska
se yleensä ymmärtää mun heikoimmatkin vihjeet. Viimeks soitin siitä, että mikä laji se frisbeen heittely on nimeltään. U L T I M A T E...

Töihin kävellessä sitä näkee kyllä kaikenlaista pysäköintiä. Yks Saabikin oli parkkeerattu aivan keskelle suojatietä. Guess what´s ironic? Se, että ikkunassa oli parkkikiekko hyvin näkyvillä. Eipä se vaan tossa tilanteessa enää auta.

 

 

Kesä 2012

Tuli tässä mieleen, että laitanpa esille kuvia lomareissusta Visbyssä ja ehkä vähän siitäkin, kun näin Regina Spektorin livenä ekaa kertaa. Suuria tunteita koin kummankin kohdalla, mutta vain jälkimmäisen kohdalla itkin. Kyseessä oli pari tiettyä biisiä, ja se, mitä fiiliksiä ja millaset ajat mun elämässä ne toi mieleen. Kateltiinkohan mun vierestä, että onko kaikki kunnossa, kun tyyppi vaan itkee vuolaasti ja koittaa kyyneleiden seasta epätoivoisesti laulaa mukana. Huutaa ja hurraa jokaisen biisin jälkeen niin maan p*rk*leesti. Hah! ^^'

Rantabulevardia

Kyllä silmä lepää tässä maisemassa

Regina tarkkaili, minkälaista porukkaa oli saapunut paikalle

Mahtava, täysillä eläytyvä artisti

Ja vähän beatboxausta, meneillään Hotel song

Suuri lahjakkuus kiittää ja kumartaa lopuksi!

Had a really nice weekend! Jäi ehkä hieman lyhykäiseks, mutta ei se mitään. Perjantai oli pitkä päivä töissä ja lauantaina olin töissä kahteen. Viikonloppu oli siis vaan noin puolitoista päivää. Lauantaina otin ihan rennosti, sain ajaa vähän kultsin autolla (: Tekee hyvää ajaa välillä autoa, ettei vaan taidot ruostu! Illalla vuokrattiin leffoja, joista samana iltana katottiin yks - Julian silmät. Oli kyllä hyvä pätkä. En voi vaan käsittää, että mitä kettua se teki Filmtownin Rakkautta & Anarkiaa-osastolla. Aika vähän siinä oli rakkautta ja anarkiaa sitäkin enemmän ja vielä karumman puoleista. Sunnuntai oli tosi kiva, vaikkakin lähti käyntiin ehkä hieman myöhään. Who doesn´t love sleeping late on weekends? Pestiin sitten vähän pyykkiä, katottiin toinen leffa (Rommipäiväkirja) ja lähettiin heittelee järven rannalle vähän frisbeetä. Sitte käsinpesu autolle (hyötyliikuntaa!), kauppaan ostaa salaattiainekset ja sit kotiin. Kotona tehtiin superherkullinen pasta-kinkku-feta-salaatti ja vedettiin sitä samalla ku katottiin vika leffa, Final Destination 5. Ugh. That was graphic. Jollain lailla tosi huvittava leffa. Toisaalta propsit siitä, että mielikuvitusta oli osattu käyttää kuitenkin. Illalla oli tarkotus vielä mennä vähän luontopolulle, mut sit päätettiin, ettei mennäkään. Olis niin todennäköstä, että nukkumaanmeno myöhästyy, jos yrittää ehtii tekee kaiken, mitä haluais. Joten loppuilta kului rauhallisesti pelaillen NHL:ää ja saunassa käyden (<- is that even a word?).
Nyt on maanantai ja tunnen itteni yllättävän pirteeks ja energiseks. Johtuu luultavasti siitä, että sain oikeesti nukkuu tarpeeks. Se on harvinaista su-ma yönä. Tänään olis kiva mennä uimaan, mutta en ehi millään, koska lopetan työt vasta vähän jälkeen 6. Ei oo mitään järkee mennä uimaan vajaaks tunniks. Uimisen sijaan voisin käydä rullailemassa. Ei oo sitäkään tullu pitkään aikaan tehtyä.

Que sera sera

You never know

Aloittelen jälleen blogia, toivottavasti tällä kertaa kirjoittaminen olisi pitkäaikaisempaa kuin viimeksi. Nyt on haastetta ilmassa monen asian suhteen. Pitäis saada asiakkaita haalittua elokuun kampanjan avulla, jatkaa säännöllistä uimista (oon havainnu sen tosi hyväks mun helposti kipeytyvälle polvelle ja muutenkin oon löytänyt sen lapsenomaisen vesipedon itestäni) ja last but certainly not least olla juomatta alkoholia ainakaan pariin kuukauteen.
Vaikuttaa pelottavalta, joo tiedän. Miksi on muka vaikeaa olla juomatta? En mä oo pitkään aikaan juonut sillee "nonnii hölökynkölökyn perssheet olalle", mutta sellasta perus viikonlopun aloitus rentoutusjuomista oon harrastanu. Rentoutumis-nimikkeellä sen kai moni itselleen helpommin oikeuttaa. No asiaan: kyllästyin katselemaan selkämakkaroitani, joten päätin, että nyt riittää juominen joksikin aikaa ja liikuntaa pitää harrastaa enemmän. Syömisissä ei mun mielestä oo koskaan ollut mitään pielessä. Tehdään poikaystävän kanssa paljon ruokaa ite ja katotaan tietysti sen rasvasuutta jonkun verran. Kyllähän mä herkkuihin sorrun, se on myönnettävä, mutta se on pienempi paha kuin alkoholin turha kittaaminen. Olen siis asettanut itselleni haasteen olla juomatta alkoholia siihen asti, kun täytän vuosia marraskuussa. Annan itselleni anteeksi, jos "ratkean" sen kahden kuukauden jälkeen, mutta tosiaan pyritään nyt tohon isompaan tavotteeseen!

Ainiin! Oon myös alkanut syömään paljon enemmän vihanneksia, kun huomasin, etten syö niitä läheskään riittävästi päivässä. Pari viikkoa juomattomuutta takana (which is nothing of course) ja noin viikko vihannesten syömisen lisäämistä. Tuloksena kaikin puolin parempi olo läpi päivän ja jotenkin myös solakampi. Tuskin kiloja lähtenyt, mutta sellanen ei turvonnut joka tapauksessa (:

Siinäpä se tältä erää. Kohta laitan putiikin kiinni ja lähden katselemaan tota kaunista ilmaa (kunhan se pysyy sellaisena)!