Niin taas vierähti yli viikko. Vaikka omat pikkujoulut peruuntuivat, pääsin kuitenkin poikaystävän työpikkujouluihin. Mukavaa oli kyllä! Tuli tutustuttua tuon toisen puoliskon työkavereihin. Osa heistä hieman liian humalassa ja jutut sen mukaisia. Eivät ehkä ihan minun korville soveltuneet, mutta eipä se niin vakavaa ole! Harmi, etten ehtinyt mukaan maistelemaan tarjolla olleita herkkuja. Fiilis kuitenkin hyvä ja jatkopaikkaan lähdettiin sitten yhdentoista aikoihin. Menimme keskustan Maxineen, jossa en ollutkaan sitä ennen käynyt. Ihan mukava paikka, sisustettu hieman olohuoneen näköiseksi. Kirjahyllyjä, paljon sohvia jne. Suurimmaksi osaksi vain seurusteltiin ihmisten kanssa ja juotiin muutamat. Pari biisiä taisin käydä veivaamassa tanssilattialla, mutta en sen perusteellisemmin. Ei nyt mitenkään tajunnanräjäyttäviä biisejä soinut kuitenkaan. Noin puoli tuntia ennen pilkkua päätettiin lähteä ja myöhemmin tajusin, ettei olisi voinut yhtään myöhemmin lähteäkään, sillä murun silmään tuli uni jo kotimatkalla. Pitkälle iltapäivään nukuttiin eli melkeinpä siihen asti kuin Suomi-Tshekki -matsi alkoi. Matsin jälkeen mentiin sitten "naapuriin" juhlistamaan tuttavapariskunnan yhteissynttäreitä. Viihdyin kyllä. Juttelin yhden vieraan kanssa aika pitkään. Jatkoilla ei sitten oikein enää ollut virtaa tai ehkei vain innostanut? Edellisenä yönä oli baarissa oltu lähes pilkkuun asti, seuraavana yönä sama touhu ei vain jaksanut enää innostaa. Sunnuntai oli isänpäivä ja tietysti käytiin onnittelemassa molempien isukkeja. Ensin käytiin toisen isän kanssa lounaalla ja siitä sitten omaa isääni moikkaamaan hieman illemmalla. Isä sai lahjaksi jalkahoidon, kuinkas muutenkaan, kosmis kun olen. Hoidon antaminen lahjaksi on kuitenkin niin palkitsevaa myös tekijälle.
Viikko tuosta eteenpäin ja edessä oli parhaan kaverin ja omien synttäreiden juhlistaminen. Perjantaina eli kaverin synttäreinä käytiin katsomassa Sami Hedbergin Alive-show Hartwall Areenalla. Yllätysesiintyjiäkin oli. Hyvät naurut saatiin kaikki. Ihminen kyllä rentoutuu ihan täysin, kun saa nauraa oikein kunnolla ja estoitta. Show kesti reilu puoli tuntia odotettua kauemmin, joka ei kyllä itseäni haitannut yhtään. Hartwallin penkit eivät kyllä aivan yhtä mukavia ole kuin elokuvateatterin, tuollaiseen pidempiaikaiseen istumiseen siis. Siitä sitten oikein kunnon ruuhkajunalla (karjavaunulla) meille koko porukan voimin. Kahteen asti valvottiin, ei sen pidempään. Oikeastaan oli tosi mukava herätä sitten omana synttäripäivänä ennen yhtätoista. Verrattuna siihen, että olisi herännyt kahdentoista ja iltapäiväkahden välillä. Vieraiden lähdettyä jäätiin puuhailemaan peruslauantain askareita eli käytiin kaupassa ja siivoiltiin. Myöhemmin katsottiin Jokereiden peli, jonka Jokerit valitettavasti hävisi aika reilusti... Iltayhdeksältä suunnattiin sitten jälleen kohti Helsinkiä ja On the rocks-baaria, jossa oli lauantai-iltana Svobodan (Popedan biisejä coveroiva bändi) keikka. En nyt voi sanoa olevani mikään Popeda-fani, mutta silti kyllä viihdyin. Vähintäänkin osasin Ukkometson kertosäkeen laulaa mukana! Yöjunassa pakotin itseni pysymään hereillä (matka kesti jostain syystä lähes tunnin 45 minuutin sijasta). Kulta taisi simahtaa Pasilan jälkeen ja nukkui koko loppumatkan. Sunnuntai meni rauhallisemmissa merkeissä, katsottiin leffaa ja löhöiltiin.
Tässä sitä taas ollaan, arjen keskellä, kahden tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen. Tuulista, sateista ja synkkää ulkona. Tänä aamuna totesin jälleen kuuluvani vankasti siihen ihmisryhmään, jonka jaksamiseen ja vireyteen valon väheneminen vaikuttaa selkeästi. Olo oli kuin rekan alle jääneellä. Osittain ehkä siksi, että eilen oli maanantaiksi yllättävän työntäyteinen päivä hoitolalla. Pohjalla sitten vielä tuo "rillutteluviikonloppu", niin ei ole kyllä ihme, että hieman tekee tiukkaa arkimeininki.
Katsoin muuten tuossa äsken Cheekin "suuren uutisen" julkistamisen. Silkasta uteliaisuudesta. Asiasta kun uutisioitiin siihen malliin, että jotain hyvin salaperäistä ja Suurta on tapahtumassa. Herra kertoi aikovansa esiintyä ensi vuonna(?) Olympiastadionilla. Blaah. Onhan siellä esiintyneet paljon pienemmätkin nimet. Itse muistan olleeni Elämä lapselle-konsertissa stadionilla ajat sitten (tuskin sen arvo esiintymispaikkana oli silloin alhaisempi) katsomassa Kwania, Bomfunk MCsiä sun muita. Osa oli arvellut, että Cheek ilmoittaisi lahjoittavansa merkittävän summan uudelle lastensairaalalle. Tämä olisi kyllä ollut hatunnoston paikka ja paljon merkittävämpi uutinen. Noh, kaikki eivät voi olla anteliaita. That's just the way it is.
Tähän loppuun haluan laittaa huippusitaatin (ei liity mihinkään viestissäni kirjoittamaan asiaan, on vain niin hyvin sanottu): "Monet varmasti miettivät, miksen tee jotakin kasvoilleni. Minä olen kuitenkin päätökseni tehnyt. Näin kerran ruusun, joka oli haalistunut, ruskea ja käpertynyt. Siitä huolimatta pidin sitä kauniina" - Diane Von Furstenberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti