Se hämmästyttää, kummastuttaa...

Luin tuossa juuri vuonna 2011 kirjoitetun blogitekstin kauneudenhoitoalaan liittyen. Seuraava kohta jäi erityisesti mieleeni: "Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan kosmetologin työ on yhtä raskasta fyysisesti, kun kirvesmiehen työ ja henkisesti yhtä raskasta, kun papin työ." Henkisesti on kyllä toisinaan raskasta, osa asiakkaista kertoo todella luottamuksellisia ja arkoja asioita, mutta fyysisesti yhtä raskasta kuin kirvesmiehen työ? Epäilen tuota väitettä suuresti. Raskaimmat hoidot, mitä itse teen ovat hieronnat ja jalkahoidot. Kasvohoitojen ja käsihoitojen tekeminen eivät oikeastaan ole raskaita. Kasvohoidoista "raskain" on 1,5 tunnin puhdistava kasvohoito. Jos näitä perushoitoja sekoittelee työpäivän pituiseksi kokonaisuudeksi, en usko, että on yhtä poikki kuin kirvesmies työpäivänsä jälkeen. Raskain omassa kalenterissani on tähän mennessä ollut viisi hoitoa sisältänyt päivä. Näistä hoidoista kolme oli hierontoja. Tämä "pulju" on toki ollut pystyssä vasta vuoden ja 5 kuukautta sekä muutamat päivät päälle. En voi tietää, mitä sisältää viikon kiireisin päivä esimerkiksi vuoden tai kahden vuoden päässä (mikäli on mahdollisuus tätä hoitolaa siis pitää). Huono taloudellinen tilanne Suomessa koettelee kyllä kaikkia, ainakin kuulemieni juttujen perusteella. Ihmiset ovat huomanneet asiakaskatoa jossakin suositussa kampaamossa tai kauneushoitolassa. Jos jostakin täytyy tiukkana aikana säästää, niin kyllä se valitettavan useassa tapauksessa on kauneushoitoloissa käyminen. Samalla ikävä kyllä säästetään myös yhdestä mahdollisuudesta paeta arkea ja rentoutua sen arjen keskellä. Jalkahoidoista ei pitäisi kenenkään säästää ainakaan niin, että lopettaa kokonaan käymisen! Jos tykkää käyttää päivittäin korkokenkiä, niin yhtä paljon täytyisi tykätä jalkahoidossa käymisestä.

Korkokengät ovat kauniit, tyylikkäät ja viimeistelevät asun kuin asun. Näinhän se on, mutta karu totuus on se, että jalat eivät niistä oikein pidä. Tulee kovettumia (ihan sellaisia patteja jopa) ja känsiä. Tulee myös niitä rakkoja tai hiertymiä, jos survotaan jalka liian pieniin korkkareihin. (Välihuomautus: mikä ihmeen tabu Suomessa on ostaa oikean kokoiset kengät, oli koko mikä hyvänsä? Mikä ihmeen tabu on ostaa oikean kokoisia vaatteita, oli koko mikä hyvänsä? Saako ostaja mielihyvää siitä, että toppi on vaikkapa kokoa 36, mutta sitten päälle puettuna kuitenkin luo "makkaroita" ties minne tiukkuudellaan?) Rasvapatja päkiässä lähtee "pakenemaan", josta syntyy särkyä ja kiputiloja jalkoihin. Iskunvaimennus siis heikkenee, auts luut! Olen itse sitä mieltä, että korkokengät menettäisivät hieman hohtoaan, jos pitäisin niitä jokaikinen päivä. Siispä en pidä. Suuri vaikuttaja on tietysti myös se, että mukavuudenhaluisena ihmisenä en välitä puuskuttaa ja irvistellä kivusta työmatkoilla ja sitten kotona vasta huoahtaa helpotuksesta kengät riisuessani. Oma jalkani vain on sellainen, etten kivutta voi pitää korkokenkiä biletysillan kestoa pidempään. Työmatka taittuu ihan hyvin nilkkureilla, ovat nimittäin ihmeen mukavat kävelyyn! Työmatka ei kyllä 1,5 kilometriä pidempi ole, joten se varmasti auttaa asiaa huomattavasti. Noh, olipas random kirjoitus. Tällaista tänään!