En nyt suoralinkitä raivonpurkaukseni syytä, koska niin ei saa tehdä. Kyseessä on kuitenkin Skandaalin uusin video "Salikissa". Olin etsimässä Youtubesta Nashvillen seuraavan jakson promoa, kun näin etusivulla kyseisen videon. Katsoin videosta noin 50 sekuntia (HUGE MISTAKE!), sillä enempää en kestänyt. En tiedä, onko video tehty pelkästään provokaatio/vitsimielessä, mutta vaikka olisi, niin ei se pelasta mitään! Videon näkee hirmuinen määrä nuoria, jotka totta kai ottavat mallia esikuvastaan. Toiset ottavat itse räppäristä ja toiset videolla esiintyvistä naisista. Oikeastaan naisten sijaan videolla esiintyvät heidän kehonosansa, erityiselle jalustalle nostettuna takamus. Takamuksen ihailusta toimikoon esimerkkinä seuraava: räppäri kumartuu treenaavan naisen takana siten, että hänen nenänsä lähes viistää housujen haarakiilaa (housuina kireät minishortsit). Räppäri myös asettuu naisen takamuksen taakse itse treenaamaan, ettei missaisi upeista näkymistä sekuntiakaan. Lyriikat taisivat lentää päästäni heti ne kuultuani. Oli nimittäin sellaista huttua, että... Ah, yhden "helmen" muistan kuitenkin: "Sun jalkapäivänä mä jään tänne asumaan".
Erittäin paha olo jäi kyllä ihan tuon pienen pätkänkin katsottuani. Paha maku suuhun. Selkeästi rajumman materiaalin näkeminen on usein täysi-ikäisyyden varmistamisen takana, mutta tuossa videossa ei tietenkään sellaista tarvita. Jotakin siinä täytyisi kuitenkin olla. Vaikea juttu! Ihan säälittää ne nuoret, joiden niin sanottu medialukutaito ei ole tarpeeksi kehittyneellä tasolla.
Suosittelen Lily Allenin "Hard out here"-kappaleen musiikkivideon katsomista! Siinä tuodaan napakasti esille musiikkibisneksen ongelmat ja kritisoidaan järjettömiä kauneusihanteita oikein kunnolla!
torstai 30. tammikuuta 2014
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Elämän koukuttajat
Näin eilen illalla matkalla töistä kotiin R-kioskin ikkunassa iltapäivälehtiotsikon: "Sokeriin jää koukkuun kuin tupakkaan". Hhmmm... onko tämä nyt jotain uutta sitten? Jutta ja superdieetit-ohjelmasta huomasi ainakin sen, ettei toisilla ole yhtään kontrollia mässäilyn suhteen. Joku puhui siitä, kuinka pystyi syömään kokonaisen jäätelöpaketin tai jopa kilon karkkia illassa. On tuo jotenkin aivan käsittämätöntä. Tosin yltiömässäilyssä on yleensä suurimpana vaikuttajana tunne-elämän ongelmat ja se on vaikeampi juttu se. Itse en nyt ihan sanoisi, että sokeri koukuttaisi ihan niin pahasti kuin tupakka, mutta... Kohtuus kaikessa. Niinhän se sanonta menee. Liika on liikaa ja liiallisella tupakanpoltolla ja liiallisella karkinsyönnillä on seurauksensa. Ensimmäisellä todennäköisesti hieman tuhoisammat, mutta kuitenkin molemmat vaikuttavat terveyteen. En luultavasti itse luovu ikinä sokerista kokonaan. Call me crazy, mutta irtokarkkien tuoksu leffavuokraamossa tai kaupassa saa pääni pyörälle. Tämän kuukauden herkkulakon aikana olen kuitenkin päättänyt, että herkkujen syönnit jätän yhdelle päivälle per viikko. Näillä näkymin se olisi lauantai. Starting this week, sillä herkkulakon viimeinen päivä on ylihuomenna eli perjantaina! Haluaisin muistuttaa, että herkkupäivällä en tarkoita sitä, että vedän kaikkea mahdollista IHANSIMONA vaan valitsen esimerkiksi karkkipussin (ei tietysti mikään 300-500 gramman), suklaapatukan ja pähkinöitä tai pienen pussin sipsejä.
Sokerinhan on todistettu olevan huonoksi iholle. Siis liiallisen sokerin. Jos pitää kerran viikossa herkkupäivän, muttei vedä silloinkaan överiksi, niin voiko iho muka kärsiä niin pienestä? En usko, joten nou hätä! Iho-ongelmiakaan ei ole ollut pitkään aikaan lukuun ottamatta joululoman jälkeistä aikaa, kun naamani hieman kukki liiallisesta suklaansyönnistä. Joka tapauksessa odotan innolla, mutta maltilla lauantaita. Palataan taas!
Sokerinhan on todistettu olevan huonoksi iholle. Siis liiallisen sokerin. Jos pitää kerran viikossa herkkupäivän, muttei vedä silloinkaan överiksi, niin voiko iho muka kärsiä niin pienestä? En usko, joten nou hätä! Iho-ongelmiakaan ei ole ollut pitkään aikaan lukuun ottamatta joululoman jälkeistä aikaa, kun naamani hieman kukki liiallisesta suklaansyönnistä. Joka tapauksessa odotan innolla, mutta maltilla lauantaita. Palataan taas!
tiistai 28. tammikuuta 2014
On tammikuu pitkä ja herkuton
Taas vierähti se viikko. Noh, kerran viikossa on sentään parempi kuin kerran kuukaudessa. Mielestäni ei vain ole mitään järkeä kirjoittaa joka päivä tai joka toinen päivä postauksia tähän tyyliin: "Tänään oli ihan tavallinen työpäivä ja ilta vierähti rutiininomaisesti Serranon perhettä katsellessa ja teetä juodessa..." Sellaista ala-asteen päiväkirjan tyylistä tekstiä tarkoitan. Yleensä minulla on jotain painavampaa asiaa kirjoittaessani. Ainakin osittain.
Ensimmäisenä annan propsit sunnuntaina nähdylle Kotirauha-elokuvalle. Pitkästä aikaa suomalainen leffa, joka oli hyvä! Elokuva kertoo rakennusalan yrittäjästä, jolla on unelma. Tämä unelma osoittautuukin hieman monimutkaisemmaksi toteuttaa ja siinä sivussa perhe ja ihmissuhteet ottavat kolhua. Komiikka säilyy kuitenkin synkissäkin kohtauksissa. Samuli Edelmann teki loistavan roolisuorituksen, raivokohtauksineen kaikkineen. Kyllähän elokuvasta löytyi sitä perisuomalaista synkkyyttä ja karua kertomaa, muta katsoja säästyi sentään väkinäisiltä, likaisilta ja ällöttäviltä seksikohtauksilta. Niitä ei nimittäin ollut yhtäkään! Loppu oli onnellinen, mutta ei tosiaan mikään siirappinen. Tykkäsin.
Asiasta kukkaruukkuun: Olen erittäin kiitollinen, että en asu Helsingissä. Täällä on paljon vähemmän lunta kuin kotikaupungissani. Oikeastaan näyttää siltä, että olisi joulukuun loppu tai korkeintaan uudenvuodenpäivä. Ruma asfaltti näkyy ja asiakkaat tuovat hoitolaan sisään pikkukiviä ja mitälie kuraa. Ei kiva siis.
Ja nyt tämä syvällisempi asia. Helsingin keskustaan on ilmestynyt uuden komediaelokuvan mainos. Kyseessä jenkkileffa, mikäs muukaan. Elokuvan nimi on "Mies, joka antoi", englanninkielinen versio "The Delivery Man". Eikö olekin kerrassaan huippu nimi? Juu, ei ole. Sitä minäkin. Mainoslause taas menee näin: "Tämä mies saattaa olla isäsi, jos olet 17-23-vuotias". Hetkinen siis... *doing the math* Kyseessä on about 40-vuotias mies.
Maailma, jossa elämme on erittäin vahvasti seksiä, seksillä eteenpäin elämässä/uralla pääsemistä, seksuaalisuutta ja estottomuutta joka tuutista tunkeva. Monet tahot ovat sitä mieltä, että asiaa pitäisi pikku hiljaa pyrkiä muuttamaan toiseen suuntaan. Tämä elokuva nyt ei ainakaan sitä "tavoitetta" auta eteenpäin. Eipä sen tietysti tarvitsekaan. Sen tarvitsee vaan netota huima määrä rahaa. Tätä nettoamista epäilen kyllä. Tämän tyyppinen elokuva kiinnostaa eniten teini-ikäisiä. Siispä, saadaanko ketään yli 30-vuotiasta (ottaen huomioon myös henkisessä kehityksessä jäljessä tulevat) kiinnostumaan elokuvasta, jonka idea on selvittää, mihin päin maailmaa hänen spermansa on pankista luovutettu? Mene ja tiedä, mutta itse en ainakaan elokuvaa aio katsoa. That's all folks!
PS. Herkkulakkoa jäljellä 4 päivää. Almost there!
Ensimmäisenä annan propsit sunnuntaina nähdylle Kotirauha-elokuvalle. Pitkästä aikaa suomalainen leffa, joka oli hyvä! Elokuva kertoo rakennusalan yrittäjästä, jolla on unelma. Tämä unelma osoittautuukin hieman monimutkaisemmaksi toteuttaa ja siinä sivussa perhe ja ihmissuhteet ottavat kolhua. Komiikka säilyy kuitenkin synkissäkin kohtauksissa. Samuli Edelmann teki loistavan roolisuorituksen, raivokohtauksineen kaikkineen. Kyllähän elokuvasta löytyi sitä perisuomalaista synkkyyttä ja karua kertomaa, muta katsoja säästyi sentään väkinäisiltä, likaisilta ja ällöttäviltä seksikohtauksilta. Niitä ei nimittäin ollut yhtäkään! Loppu oli onnellinen, mutta ei tosiaan mikään siirappinen. Tykkäsin.
Asiasta kukkaruukkuun: Olen erittäin kiitollinen, että en asu Helsingissä. Täällä on paljon vähemmän lunta kuin kotikaupungissani. Oikeastaan näyttää siltä, että olisi joulukuun loppu tai korkeintaan uudenvuodenpäivä. Ruma asfaltti näkyy ja asiakkaat tuovat hoitolaan sisään pikkukiviä ja mitälie kuraa. Ei kiva siis.
Ja nyt tämä syvällisempi asia. Helsingin keskustaan on ilmestynyt uuden komediaelokuvan mainos. Kyseessä jenkkileffa, mikäs muukaan. Elokuvan nimi on "Mies, joka antoi", englanninkielinen versio "The Delivery Man". Eikö olekin kerrassaan huippu nimi? Juu, ei ole. Sitä minäkin. Mainoslause taas menee näin: "Tämä mies saattaa olla isäsi, jos olet 17-23-vuotias". Hetkinen siis... *doing the math* Kyseessä on about 40-vuotias mies.
Maailma, jossa elämme on erittäin vahvasti seksiä, seksillä eteenpäin elämässä/uralla pääsemistä, seksuaalisuutta ja estottomuutta joka tuutista tunkeva. Monet tahot ovat sitä mieltä, että asiaa pitäisi pikku hiljaa pyrkiä muuttamaan toiseen suuntaan. Tämä elokuva nyt ei ainakaan sitä "tavoitetta" auta eteenpäin. Eipä sen tietysti tarvitsekaan. Sen tarvitsee vaan netota huima määrä rahaa. Tätä nettoamista epäilen kyllä. Tämän tyyppinen elokuva kiinnostaa eniten teini-ikäisiä. Siispä, saadaanko ketään yli 30-vuotiasta (ottaen huomioon myös henkisessä kehityksessä jäljessä tulevat) kiinnostumaan elokuvasta, jonka idea on selvittää, mihin päin maailmaa hänen spermansa on pankista luovutettu? Mene ja tiedä, mutta itse en ainakaan elokuvaa aio katsoa. That's all folks!
PS. Herkkulakkoa jäljellä 4 päivää. Almost there!
tiistai 21. tammikuuta 2014
Närkästyin
Tähän heti alkuun linkitän erään kolumnin: http://www.hs.fi/elama/
Rosa Meriläinen: Seksuaalisella pidättäytymisellä ei ole mitään arvoa.
Ensinnäkin ihmettelen, miten yhteiskuntatieteiden maisteri voi kirjoittaa mitään tuollaista, ellei se siis ole aivan tahallaan kieli poskessa kirjoitettu. Kyseessä on nyt kuitenkin Helsingin Sanomien kolumni. Kolumnin kirjoittanut Meriläinen on poliitikko sekä kirjailija. Teen nyt suoria lainauksia tekstistä ja kommentoin hieman:
"Ihminen hillitsee halunsa jos luulee, että hänen kuuluu niin tehdä."
Tätä ei nyt välttämättä ole tarkoitettu niin kuin minä sen käsitän. Tuollainen virke saa minut ajattelemaan: Eikö ihmisen siis kuuluisi milloinkaan, missään tilanteessa, missään paikassa hillitä haluaan, jos hän sellaista yhtäkkiä tuntee? Yhteiskuntaamme ohjaavat lait. Siitä on lainmukaiset seuraamukset, jos joku tuolla vaikka keskellä julkista kulkuneuvoa alkaa tyydyttämään itseään. Mielestäni ihmisen kuuluu tietyissä tilanteissa ja paikoissa hillitä haluaan. Järkevä, vastuuntuntoinen ja edes jotakin moraalia noudattava ihminen ei esimerkiksi mene elokuvateatteriin ja ala harrastamaan siellä, julkisella paikalla seksiä. Ei, vaikka kuinka tekisi mieli ja halua olisi. Haluaan kuuluu hillitä puistoissa, urheilukentillä, teattereissa jnejne. Tätä lukeva voi rauhassa pitää minua liian jyrkkänä, mutta silloinhan onkin jo Meriläisen kanssa täysin samoilla aaltopituuksilla ja tätä hänen tekstiään kritisoivaa postaustani on aivan turha lukea.
Jokin aika sitten luin uutisen pariskunnasta, joka oli jäänyt jalkapallo-ottelun jälkeen viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa kentälle. Pariskunta siis harrasti seksiä. Täytyy kyllä joku addikti olla tai vähintään lievästi riippuvainen, ellei voi odottaa kotiin pääsemistä. Jos haluaa kaikkien näkevän intiimit paikkansa ja intiimit harrastelut, niin siitä vain aikuisviihdealalle! Suomessa se tuskin on niin iso bisnes, etteikö lisätyöntekijöitä otettaisi avosylin vastaan. Ellei halua, niin opetelkoon hillitsemään ne halunsa sellaisissa paikoissa, joihin seksin harrastaminen ei kerta kaikkiaan kuulu. Ihminen on eläin, kyllä ja joskus todella käyttäytyykin kuin täysi apina (josta toki olemme, ainakin oletetusti, polveutuneet). Eläimellisiä halujaan saa toteuttaa aivan vapaasti ja sydämensä kyllyydestä siellä omassa asunnossaan tai talossaan. Elämme sivistyneessä yhteiskunnassa. Intiimit asiat ovat intiimejä, paitsi tosiaan siinä aikuisviihdebisneksessä. Ei kukaan sitäkään hyväksyisi, jos ihminen ulostaisi keskelle puistoa ja oikein tyytyväinen ilme kasvoillaan poistuisi paikalta. Selitykseksi ei kelpaisi: "Minulle vain tuli halu tehdä niin ja päätin olla hillitsemättä haluani". Niin ei vain tehdä.
"Minä en käsittääkseni koskaan ole antanut. Olen aina ollut saamapuolella."
Olen näin aikuisiällä monesti kummastellut, miksi seksiä täytyisi eritellä jotenkin: "SAITKO?" (lempi-inhokkini). Näen punaista, jos iltapäivälehden sivuilla lukee: "Me kysyimme, saavatko rokkistarat aina?" Samperin "saaminen" ja kuka ikinä sen keksikään. Entäpä nämä: "Annoitko sille?" tai "Antoiko se sulle?" Miksi? Noh, annettakoon anteeksi teineille ja noin 18-20-vuotiaille tämän termistön käyttö. Meriläinen ei kyllä tietääkseni noihin edellä mainittuihin kuulu. Miksei seksi voi olla vain jaettua mielihyvää, tunteita, tuntemuksia, yhteinen ihana kokemus? Jos nyt on pakko käyttää verbejä "saada" ja "antaa", niin kumpikin osapuolihan siinä saa ja antaa, pakostikin! Näin minä sen ainakin käsitän.
"Minusta seksuaalinen nautinto on puhdasta ja viatonta. Siitä kieltäytyminen likaista."
Jaa, millähän perusteella kieltäytyminen on likaista? On aivan mahdollista, että ihminen stressaa esimerkiksi työasioista. Vaikka suhde voi hyvin, aina ei vain ole sitä "fiilistä"! Silloin on aivan normaalia "kieltäytyä seksuaalisesta nautinnosta" eikä siitä tarvitse mitään johtopäätöksiä vetää. Ei ainakaan seuraavaa johtopäätöstä: "Nyt on sitten suhde tuhoon tuomittu --> lähden lätkimään ja etsin toisen kumppanin. Kiinnostaisi myös tietää, miten Meriläinen argumentoisi aseksuaalille sen, että seksuaalisesta nautinnosta kieltäytyminen on likaista.
"Olen kuullut puhuttavan aseksuaaleista. Mikä minä olen kieltämään, etteikö joku ihminen voisi tällainen olla ilman, että siinä on mitään sairaalloista. Enhän minäkään osaa nukkua, eivätkä jotkut ole kulinaristeja, vaikka uni ja ruokakin kuuluvat ihmisen perustarpeisiin."
Ah, oikea järjettömyyksien helmi itse. Kaikki osaavat nukkua, se tulee luonnostaan. Se, ettei Meriläinen "osaa nukkua", tarkoittaa todennäköisesti unensaannin vaikeutta ja/tai sekavaa unirytmiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ihminen eli tässä tapauksessa Meriläinen nukkuisi ollenkaan. Univaikeuksista huolimatta ihminen lopulta nukkuu ainakin sen muutaman tunnin verran. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on valvonut useamman päivän putkeen ilman silmällistäkään unta. Perustarve siis täytetty. Välttävästi, mutta täytetty kuitenkin. Sitten tähän toiseen: kulinaristi ei ole yhtä kuin ihminen, joka syö ruokaa elääkseen. Kulinaristi on ihminen, joka syö hedonistisesti. Hän todennäköisesti pitää gourmet-ruuasta ja pitää ravintoloissa käymisestä. Ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen, mutta siihenhän ei kulinaristia vaadita, että hengissä pysyy. Pidän tuota argumentointia siis varsin huvittavana.
"On kerta kaikkiaan päätöntä kieltäytyä esiaviollisesta seksistä. Juuri siinä iässä, kun seksin iloihin voisi tutustua vapaasti monenlaisten kumppanien kanssa, ihminen luulee joutuvansa odottamaan."
Noh tämä seksuaalinen eksploitatiivisuus on ihan makuasia. Toisia ei vain huvita kymmenet, saati sadat petikumppanit, edes tuolla "seksin iloihin tutustumisen" nojalla. Kaikki eivät pidä seksiä siinä omassa "elämän tärkeysjärjestyksessä" ykkösenä. Toisista se ei ehkä yllä edes top 3-listalle, tai top 5-listalle. Tämäkään ei tarkoita sitä, etteikö seksistä pitäisi. Itselläni ei todellakaan ollut edes kymmeniä "tutustumiskumppaneita" ennen vakiintumista. Nyt kun mietin asiaa, niitä oli mielestäni silti liikaa.
"Kun nuori ihminen panee, se on kuin laittaisi rahaa spermapankkiin."
Yyh. Anteeksi, mutta tuo sana "panee" saa pelkästään naurettavan sävyn, kun sen on kirjoittanut kolumniinsa poliitikko sekä kirjailija. Ei vain sovi. En osaa selittää miksi, mutta ei vain sovi. Kummastelen tuota vertausta... se on vain jotenkin kamala.
Eipä tässä sen kummempia tältä erää, tulipa pitkä kirjoitus!
Rosa Meriläinen: Seksuaalisella pidättäytymisellä ei ole mitään arvoa.
Ensinnäkin ihmettelen, miten yhteiskuntatieteiden maisteri voi kirjoittaa mitään tuollaista, ellei se siis ole aivan tahallaan kieli poskessa kirjoitettu. Kyseessä on nyt kuitenkin Helsingin Sanomien kolumni. Kolumnin kirjoittanut Meriläinen on poliitikko sekä kirjailija. Teen nyt suoria lainauksia tekstistä ja kommentoin hieman:
"Ihminen hillitsee halunsa jos luulee, että hänen kuuluu niin tehdä."
Tätä ei nyt välttämättä ole tarkoitettu niin kuin minä sen käsitän. Tuollainen virke saa minut ajattelemaan: Eikö ihmisen siis kuuluisi milloinkaan, missään tilanteessa, missään paikassa hillitä haluaan, jos hän sellaista yhtäkkiä tuntee? Yhteiskuntaamme ohjaavat lait. Siitä on lainmukaiset seuraamukset, jos joku tuolla vaikka keskellä julkista kulkuneuvoa alkaa tyydyttämään itseään. Mielestäni ihmisen kuuluu tietyissä tilanteissa ja paikoissa hillitä haluaan. Järkevä, vastuuntuntoinen ja edes jotakin moraalia noudattava ihminen ei esimerkiksi mene elokuvateatteriin ja ala harrastamaan siellä, julkisella paikalla seksiä. Ei, vaikka kuinka tekisi mieli ja halua olisi. Haluaan kuuluu hillitä puistoissa, urheilukentillä, teattereissa jnejne. Tätä lukeva voi rauhassa pitää minua liian jyrkkänä, mutta silloinhan onkin jo Meriläisen kanssa täysin samoilla aaltopituuksilla ja tätä hänen tekstiään kritisoivaa postaustani on aivan turha lukea.
Jokin aika sitten luin uutisen pariskunnasta, joka oli jäänyt jalkapallo-ottelun jälkeen viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa kentälle. Pariskunta siis harrasti seksiä. Täytyy kyllä joku addikti olla tai vähintään lievästi riippuvainen, ellei voi odottaa kotiin pääsemistä. Jos haluaa kaikkien näkevän intiimit paikkansa ja intiimit harrastelut, niin siitä vain aikuisviihdealalle! Suomessa se tuskin on niin iso bisnes, etteikö lisätyöntekijöitä otettaisi avosylin vastaan. Ellei halua, niin opetelkoon hillitsemään ne halunsa sellaisissa paikoissa, joihin seksin harrastaminen ei kerta kaikkiaan kuulu. Ihminen on eläin, kyllä ja joskus todella käyttäytyykin kuin täysi apina (josta toki olemme, ainakin oletetusti, polveutuneet). Eläimellisiä halujaan saa toteuttaa aivan vapaasti ja sydämensä kyllyydestä siellä omassa asunnossaan tai talossaan. Elämme sivistyneessä yhteiskunnassa. Intiimit asiat ovat intiimejä, paitsi tosiaan siinä aikuisviihdebisneksessä. Ei kukaan sitäkään hyväksyisi, jos ihminen ulostaisi keskelle puistoa ja oikein tyytyväinen ilme kasvoillaan poistuisi paikalta. Selitykseksi ei kelpaisi: "Minulle vain tuli halu tehdä niin ja päätin olla hillitsemättä haluani". Niin ei vain tehdä.
"Minä en käsittääkseni koskaan ole antanut. Olen aina ollut saamapuolella."
Olen näin aikuisiällä monesti kummastellut, miksi seksiä täytyisi eritellä jotenkin: "SAITKO?" (lempi-inhokkini). Näen punaista, jos iltapäivälehden sivuilla lukee: "Me kysyimme, saavatko rokkistarat aina?" Samperin "saaminen" ja kuka ikinä sen keksikään. Entäpä nämä: "Annoitko sille?" tai "Antoiko se sulle?" Miksi? Noh, annettakoon anteeksi teineille ja noin 18-20-vuotiaille tämän termistön käyttö. Meriläinen ei kyllä tietääkseni noihin edellä mainittuihin kuulu. Miksei seksi voi olla vain jaettua mielihyvää, tunteita, tuntemuksia, yhteinen ihana kokemus? Jos nyt on pakko käyttää verbejä "saada" ja "antaa", niin kumpikin osapuolihan siinä saa ja antaa, pakostikin! Näin minä sen ainakin käsitän.
"Minusta seksuaalinen nautinto on puhdasta ja viatonta. Siitä kieltäytyminen likaista."
Jaa, millähän perusteella kieltäytyminen on likaista? On aivan mahdollista, että ihminen stressaa esimerkiksi työasioista. Vaikka suhde voi hyvin, aina ei vain ole sitä "fiilistä"! Silloin on aivan normaalia "kieltäytyä seksuaalisesta nautinnosta" eikä siitä tarvitse mitään johtopäätöksiä vetää. Ei ainakaan seuraavaa johtopäätöstä: "Nyt on sitten suhde tuhoon tuomittu --> lähden lätkimään ja etsin toisen kumppanin. Kiinnostaisi myös tietää, miten Meriläinen argumentoisi aseksuaalille sen, että seksuaalisesta nautinnosta kieltäytyminen on likaista.
"Olen kuullut puhuttavan aseksuaaleista. Mikä minä olen kieltämään, etteikö joku ihminen voisi tällainen olla ilman, että siinä on mitään sairaalloista. Enhän minäkään osaa nukkua, eivätkä jotkut ole kulinaristeja, vaikka uni ja ruokakin kuuluvat ihmisen perustarpeisiin."
Ah, oikea järjettömyyksien helmi itse. Kaikki osaavat nukkua, se tulee luonnostaan. Se, ettei Meriläinen "osaa nukkua", tarkoittaa todennäköisesti unensaannin vaikeutta ja/tai sekavaa unirytmiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ihminen eli tässä tapauksessa Meriläinen nukkuisi ollenkaan. Univaikeuksista huolimatta ihminen lopulta nukkuu ainakin sen muutaman tunnin verran. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on valvonut useamman päivän putkeen ilman silmällistäkään unta. Perustarve siis täytetty. Välttävästi, mutta täytetty kuitenkin. Sitten tähän toiseen: kulinaristi ei ole yhtä kuin ihminen, joka syö ruokaa elääkseen. Kulinaristi on ihminen, joka syö hedonistisesti. Hän todennäköisesti pitää gourmet-ruuasta ja pitää ravintoloissa käymisestä. Ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen, mutta siihenhän ei kulinaristia vaadita, että hengissä pysyy. Pidän tuota argumentointia siis varsin huvittavana.
"On kerta kaikkiaan päätöntä kieltäytyä esiaviollisesta seksistä. Juuri siinä iässä, kun seksin iloihin voisi tutustua vapaasti monenlaisten kumppanien kanssa, ihminen luulee joutuvansa odottamaan."
Noh tämä seksuaalinen eksploitatiivisuus on ihan makuasia. Toisia ei vain huvita kymmenet, saati sadat petikumppanit, edes tuolla "seksin iloihin tutustumisen" nojalla. Kaikki eivät pidä seksiä siinä omassa "elämän tärkeysjärjestyksessä" ykkösenä. Toisista se ei ehkä yllä edes top 3-listalle, tai top 5-listalle. Tämäkään ei tarkoita sitä, etteikö seksistä pitäisi. Itselläni ei todellakaan ollut edes kymmeniä "tutustumiskumppaneita" ennen vakiintumista. Nyt kun mietin asiaa, niitä oli mielestäni silti liikaa.
"Kun nuori ihminen panee, se on kuin laittaisi rahaa spermapankkiin."
Yyh. Anteeksi, mutta tuo sana "panee" saa pelkästään naurettavan sävyn, kun sen on kirjoittanut kolumniinsa poliitikko sekä kirjailija. Ei vain sovi. En osaa selittää miksi, mutta ei vain sovi. Kummastelen tuota vertausta... se on vain jotenkin kamala.
Eipä tässä sen kummempia tältä erää, tulipa pitkä kirjoitus!
maanantai 13. tammikuuta 2014
Siis OMG lämpimät vaatteet = so not stylish!
Talvi vihdoin sitten saapui jäädäkseen *fingers crossed*. Näin tammikuun 13. päivänä on vihdon lunta, pakkasta ja aurinko paistaa kauniisti. Tänä aamuna puin tyytyväisenä uudet ulkohousut jalkaani, muut toppaukset, kaulaliinan, pipon sekä lapaset. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun sitten Helsingissä tallustellessani näin parikin naikkosta, joilla oli molemmilla lyhyt takki (toisella hieman pidempi), lyhyt hame sekä läpikuultavan ohuet sukkahousut. Otsikko saattaisi ehkä viitata teineihin ja noin ajattelematon vaatevalinta muutenkin, mutta nämä olivat siis tosiaan ihan aikuisia naisia. Pakkasta oli n. 10 astetta ja päälle vielä kohtuullisen napakka tuuli, joka tietysti lisää pakkasen purevuutta. Sattuiko kumpikaan heistä katsomaan lämpömittaria ollenkaan ennen kotoa lähtemistä? Jos nyt oli niin erikoinen tilanne, ettei sellaista kumpikaan edes omistanut, niin vaikea kuvitella, ettei sitten kääntyisi heti kannoillaan vaihtamaan varustusta huomatessaan kylmän sään heti ulko-ovesta astuttuaan. Todennäköisin syy on siis se, että toiset kuvittelevat toppapukeutumisen määrittelevän heidät maalaisjunteiksi tai vastaaviksi. Heillä saattaa olla periaate: "Kyllä kaupungissa täytyy kulkea tyylikkäänä hameessa ja korkokengissä säällä kuin säällä". Noh, valitsette toki vaatteenne itse. Toisaalta, onko sitten kiva saada joku virtsarakontulehdus tai ärhäkkä flunssa? Itseäni ei pätkääkään kiinnosta, näytänkö suomalaiselta vai inuiitilta! Tärkeintä on se, että ei palele. Hieman ehkä teki mieli huudahtaa: "Yllättikö talvi?" tai "Eikö kotona ole opetettu, miten kylmällä pukeudutaan?" Noista toki ensimmäinen sopisi suuhuni paremmin, sillä jälkimmäinen on sen tyylinen, että sen voisi huudahtaa 70-90-vuotias (todennäköisemmin naishenkilö).
Eipä tässä muuta! Hah, mikä postaus... Terkut vain niille lämpimiä vaatteita kammoaville, että minä nautin talven valosta ja auringosta, hytiskää te!
PS. Jos joku epäilee, niin näitä oikeasti löytyy. Marraskuun puolivälissä käytiin murun ja kaveripariskunnan kanssa katsomassa Sami Hedbergin Alive-show Hartwallilla. En nyt muista, kuinka paljon silloin oli lämpöasteita, mutta itse pidin jo toppatakkia. Näin sitten erään nuoren naisen (ainakin nuorempi kuin minä), joka kitisi kylmyyttään nahkatakki päällä. Tähän hänen kaverinsa taisi todeta, että päälle olisi voinut laittaa enemmänkin. Nuori nainen kuittasi: "No ei oikee mikää toppatakki iskeny". Anteeksi, mutta teki mieli nauraa ääneen. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni.
Eipä tässä muuta! Hah, mikä postaus... Terkut vain niille lämpimiä vaatteita kammoaville, että minä nautin talven valosta ja auringosta, hytiskää te!
PS. Jos joku epäilee, niin näitä oikeasti löytyy. Marraskuun puolivälissä käytiin murun ja kaveripariskunnan kanssa katsomassa Sami Hedbergin Alive-show Hartwallilla. En nyt muista, kuinka paljon silloin oli lämpöasteita, mutta itse pidin jo toppatakkia. Näin sitten erään nuoren naisen (ainakin nuorempi kuin minä), joka kitisi kylmyyttään nahkatakki päällä. Tähän hänen kaverinsa taisi todeta, että päälle olisi voinut laittaa enemmänkin. Nuori nainen kuittasi: "No ei oikee mikää toppatakki iskeny". Anteeksi, mutta teki mieli nauraa ääneen. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Leffoja, lentopalloa ja lätkää
Hieman taas aika mennyt nopeasti. Joululoman vietin ja nyt siis eletään tammikuun 7. päivää ja vuotta 2014. Lunta ei valitettavasti ole edelleenkään maassa. Itse asiassa ulkona sataa tällä hetkellä vettä. Tämä pimeys vain jotenkin väsyttää niin paljon. Laiskistaa ainakin. Ei ole samanlaista fiilistä lähteä vaikka lenkille tai ulkoilemaan, kun on niin pilkkopimeää ja kostean kylmää. Uskon, että kuiva pakkaskeli ei tuntuisi ollenkaan näin kylmältä kuin tämä pari lämpöastetta kera hyisen sateen ja tuulen. Lumi saisi tuoda sitä kaivattua valoa ja peittää kaiken ruman harmauden alleen. Perjantaiksi lupailtiin lumisadetta eteläiseen Suomeenkin, mutta toivottavasti se sitten myös pysyisi eikä sulaisi heti pois! Ilmatieteen laitos pelotteli jo "talven perumisella". Siinä vaiheessa alan pelkäämään maailmanloppua ihan todella, jos Suomeen ei sada talvella yhtään lunta!
Viikonloppu oli kolmen päivän mittainen loppiaisen ansiosta. Kuten otsikko kertoo tuli katsottua pari filminpätkää ja seurattua urheilua. Herkkuja en syönyt lainkaan, sillä päätin joululomalla (nähdessäni punoittavan ja näppyläisen leukani) pitää tipattoman ja herkuttoman tammikuun. Ruisnachoja söin, ei kai niitä voi herkuiksi kutsua? Ei nyt mitenkään kummoisia kuitenkaan olleet. Perjantaina siis katsottiin murun kanssa The conjuring - Kirottu. Halusin nähdä kyseisen elokuvan heti luettuani mahtavat arviot ja kuultuani myös kavereiltani sen olevan katsomisen arvoinen. Täytyy myöntää, ettei se nyt mikään tajunnan räjäyttävä ollut. Tietysti oli hetkiä, joissa teki mieli laittaa käsi silmien eteen ja kurkistaa sormien välistä, onhan se nykykauhuelokuvalta hyvin! Kuvauksessa ja leikkauksessa oli osattu kasvattaa jännitystä eri elementeillä. Päänäyttelijät onnistuivat mielestäni hyvin. Sivuroolit menivätkin sitten hieman metsään.
Lauantaina herkuteltiin ruualla, nimittäin itse tehdyillä lohkoperunoilla ja ulkofileepihveillä. Lisänä siemenillä tuunattu kreikkalainen salaatti (ei vuohen- tai lampaanjuustoa, vaan Patros-juustoa). En muistanutkaan, miten hyviä itsetehdyt lohkoperunat ovat! Saa juuri niitä mausteita, mitä haluaa ja juuri niin paljon kuin haluaa. Ne menivät oikeastaan ihan sipseistä. Sopii herkkulakkolaiselle siis erittäin hyvin! Syötyämme olikin vuorossa suomalainen elokuva, 8-pallo. Kammosin aika lailla tämän nimenomaisen pätkän valintaa (enkä suotta), mutta hinnan ollessa -50% eli 2 € vipillä ajattelimme, että "what the heck, let's get it". Mikä siinä nyt sitten meni pieleen? Noh, en nyt halua olla yliherkkä ruikuttaja, mutta kyllä elokuvan aikana oli niin moneen kertaan ahdistunut ja karmiva olo, että paha makuhan siitä silloin jää suuhun. *CUE SPOILERS - WATCH OUT!* Elokuva kertoo siis huumekoukussa olleesta tuoreesta äidistä Pikestä, joka vankilasta päästyään päätyy samoihin huonoihin porukoihin kuin ennen. Tästä voi päätellä, että kuvaus ei ole mitään kaunista katseltavaa. Kerronpa silti tässä muutaman kohtauksen, jotka minua eniten ahdistivat. Yksi tosin enemmänkin suututti kuin ahdisti. Kuvittelepa seuraava tilanne: Olet ollut kuivilla jonkin aikaa, mutta tahtomattasi ja hieman pakotetusti toimit emäntänä narkkien pippaloille. Keräät rohkeutesi ja pyydät "päänarkkia" heittämään jengin pihalle. Päänarkki kohtaa sinut, hän ei pidä pyynnöstäsi. Heität litsarin pitkin hänen naamaansa, josta hän ei varsinkaan pidä. Pian ollaan wc:ssä, jossa tämä twisted f***er tunkee kurkkuusi väkisin pillerin (tuskin särkylääke) ja pitää sen jälkeen kättään suusi ja nenäsi tukkeena niin, että melkein tukehdut. Tämän jälkeen hän tönäisee sinut lattialle ja käyttää sinua hyväkseen. -Näin välihuomautuksena: halusimme molemmat kelata tämän kohtauksen yli- Että sellainen kohtaus. Katsojan kurkkua kuivaa, rinnasta puristaa ja ahdistaa niin vietävästi! Kysyn itseltäni, miksi suomalaisleffat ovat aina niitä kaikista ahdistavimpia? Miksen vain lopeta niiden katsomista? Mieleeni tulee kuitenkin elokuvan kannen ylistävät tähdet: neljää tähteä, viittä tähteä... Tässä elokuvassa on siis pakko olla jotakin hyvää, sinnitellään loppuun.
Seuraava kohtaus on tämä, mikä enemmänkin suututti. Katsoja ei arvaa ennalta mitään, kun yhtäkkiä jostakin harmittomasta kohtauksesta leikataan kylpyhuoneeseen, jossa päänarkin kaveri vetää psykopaatin ilme kasvoillaan essua ylleen, käsineitä käteen ja suojalaseja naamalleen. Tämän jälkeen hän painaa cd-soittimesta playta. Kappale on A-Tyypin "Ihanaa leijonat, ihanaa". Tyytyväisenä hän käynnistää kuviosahan(?), jolla sitten alkaa silppuamaan kylpyammeessa lojuvaa kuollutta huumediileriä. Lopuksi hän roikottaa hiuksista veristä päätä ja naureskelee sille. SIIS MIKSI? Miksi Antero Mertarannan parhaimpia otteluselostuksia on päätetty vetää lokaan laittamalla juuri tuo kappale taustalle juuri tuollaiseen kohtaan? Tässä vaiheessa joku nauraa hervottomasti ja ajattelee "se on vain elokuva". Aivan sama, mutta minulle tuon kappaleen valinta kyseiseen brutaaliin kohtaukseen on kunnianloukkaus! Arvostan Antero Mertarantaa erittäin paljon ja hän on minun tähänastisen elämäni paras urheiluselostaja. Kiinnostaisi kovasti tietää, mitkä olivat perusteet valita juuri tuo eikä vaikka jotain Rammstein-mättöä. Miten olisi Turmion kätilöt? Silloin ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.
Noniin... Viimeisen kohtauksen vuoro. Kohtaus ei ole pohjustuksineenkaan kovin pitkä, mutta tuntui ikuisuudelta! Päänarkki a.k.a Lalli imuttelee Pikeä todella kuvottavan näköisesti kielen kanssa ja Pike itse on liikkumattomana, ilmeettömänä ja eleettömänä. HYI HYI HYI!
Jos nyt jotain hyvää täytyy sanoa, niin tekeehän Jessica Grabowsky vakuuttavaa työtä, sillä ahdistus roolihahmosta siirtyy katsojaan tuntuvasti. Pirkka-Pekka Petelius tekee myös mielestäni hyvän roolisuorituksen. Siihen se hyvä sitten taitaa jäädäkin. Kovasti edelleen hämmentää nuo loistavat arvostelut.
TÄSSÄ ILOISEMPAA: Suomen lentopallomiehet pääsivät MM-karsinnoista jatkoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982! Täytyy kyllä muistaa seurata varsinaisia kisoja sitten syyskuussa.
Lisäksi: Suomen nuoret leijonat voittivat MM-kultaa 2014! Jokereiden Teuvo Teräväinen loisti itsevarmuudellaan ja monia muita tähtipelaajia on toden totta myös syttynyt Suomen jääkiekkotaivaalle. Mahtavaa! Ruotsalaispelaajat nolasivat itsensä täysin sanomalla muun muassa ratkaisevaa maalia p*sk*maaliksi. Tässä tapauksessa parempi todella voitti, sillä tuomaritkin vihelsivät monta kertaa aivan käsittämättömiä ja epäoikeudenmukaisia jäähyjä suomalaispelaajille. Noh, sekään ei Ruotsia auttanut. HYVÄ SUOMI!
Viikonloppu oli kolmen päivän mittainen loppiaisen ansiosta. Kuten otsikko kertoo tuli katsottua pari filminpätkää ja seurattua urheilua. Herkkuja en syönyt lainkaan, sillä päätin joululomalla (nähdessäni punoittavan ja näppyläisen leukani) pitää tipattoman ja herkuttoman tammikuun. Ruisnachoja söin, ei kai niitä voi herkuiksi kutsua? Ei nyt mitenkään kummoisia kuitenkaan olleet. Perjantaina siis katsottiin murun kanssa The conjuring - Kirottu. Halusin nähdä kyseisen elokuvan heti luettuani mahtavat arviot ja kuultuani myös kavereiltani sen olevan katsomisen arvoinen. Täytyy myöntää, ettei se nyt mikään tajunnan räjäyttävä ollut. Tietysti oli hetkiä, joissa teki mieli laittaa käsi silmien eteen ja kurkistaa sormien välistä, onhan se nykykauhuelokuvalta hyvin! Kuvauksessa ja leikkauksessa oli osattu kasvattaa jännitystä eri elementeillä. Päänäyttelijät onnistuivat mielestäni hyvin. Sivuroolit menivätkin sitten hieman metsään.
Lauantaina herkuteltiin ruualla, nimittäin itse tehdyillä lohkoperunoilla ja ulkofileepihveillä. Lisänä siemenillä tuunattu kreikkalainen salaatti (ei vuohen- tai lampaanjuustoa, vaan Patros-juustoa). En muistanutkaan, miten hyviä itsetehdyt lohkoperunat ovat! Saa juuri niitä mausteita, mitä haluaa ja juuri niin paljon kuin haluaa. Ne menivät oikeastaan ihan sipseistä. Sopii herkkulakkolaiselle siis erittäin hyvin! Syötyämme olikin vuorossa suomalainen elokuva, 8-pallo. Kammosin aika lailla tämän nimenomaisen pätkän valintaa (enkä suotta), mutta hinnan ollessa -50% eli 2 € vipillä ajattelimme, että "what the heck, let's get it". Mikä siinä nyt sitten meni pieleen? Noh, en nyt halua olla yliherkkä ruikuttaja, mutta kyllä elokuvan aikana oli niin moneen kertaan ahdistunut ja karmiva olo, että paha makuhan siitä silloin jää suuhun. *CUE SPOILERS - WATCH OUT!* Elokuva kertoo siis huumekoukussa olleesta tuoreesta äidistä Pikestä, joka vankilasta päästyään päätyy samoihin huonoihin porukoihin kuin ennen. Tästä voi päätellä, että kuvaus ei ole mitään kaunista katseltavaa. Kerronpa silti tässä muutaman kohtauksen, jotka minua eniten ahdistivat. Yksi tosin enemmänkin suututti kuin ahdisti. Kuvittelepa seuraava tilanne: Olet ollut kuivilla jonkin aikaa, mutta tahtomattasi ja hieman pakotetusti toimit emäntänä narkkien pippaloille. Keräät rohkeutesi ja pyydät "päänarkkia" heittämään jengin pihalle. Päänarkki kohtaa sinut, hän ei pidä pyynnöstäsi. Heität litsarin pitkin hänen naamaansa, josta hän ei varsinkaan pidä. Pian ollaan wc:ssä, jossa tämä twisted f***er tunkee kurkkuusi väkisin pillerin (tuskin särkylääke) ja pitää sen jälkeen kättään suusi ja nenäsi tukkeena niin, että melkein tukehdut. Tämän jälkeen hän tönäisee sinut lattialle ja käyttää sinua hyväkseen. -Näin välihuomautuksena: halusimme molemmat kelata tämän kohtauksen yli- Että sellainen kohtaus. Katsojan kurkkua kuivaa, rinnasta puristaa ja ahdistaa niin vietävästi! Kysyn itseltäni, miksi suomalaisleffat ovat aina niitä kaikista ahdistavimpia? Miksen vain lopeta niiden katsomista? Mieleeni tulee kuitenkin elokuvan kannen ylistävät tähdet: neljää tähteä, viittä tähteä... Tässä elokuvassa on siis pakko olla jotakin hyvää, sinnitellään loppuun.
Seuraava kohtaus on tämä, mikä enemmänkin suututti. Katsoja ei arvaa ennalta mitään, kun yhtäkkiä jostakin harmittomasta kohtauksesta leikataan kylpyhuoneeseen, jossa päänarkin kaveri vetää psykopaatin ilme kasvoillaan essua ylleen, käsineitä käteen ja suojalaseja naamalleen. Tämän jälkeen hän painaa cd-soittimesta playta. Kappale on A-Tyypin "Ihanaa leijonat, ihanaa". Tyytyväisenä hän käynnistää kuviosahan(?), jolla sitten alkaa silppuamaan kylpyammeessa lojuvaa kuollutta huumediileriä. Lopuksi hän roikottaa hiuksista veristä päätä ja naureskelee sille. SIIS MIKSI? Miksi Antero Mertarannan parhaimpia otteluselostuksia on päätetty vetää lokaan laittamalla juuri tuo kappale taustalle juuri tuollaiseen kohtaan? Tässä vaiheessa joku nauraa hervottomasti ja ajattelee "se on vain elokuva". Aivan sama, mutta minulle tuon kappaleen valinta kyseiseen brutaaliin kohtaukseen on kunnianloukkaus! Arvostan Antero Mertarantaa erittäin paljon ja hän on minun tähänastisen elämäni paras urheiluselostaja. Kiinnostaisi kovasti tietää, mitkä olivat perusteet valita juuri tuo eikä vaikka jotain Rammstein-mättöä. Miten olisi Turmion kätilöt? Silloin ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.
Noniin... Viimeisen kohtauksen vuoro. Kohtaus ei ole pohjustuksineenkaan kovin pitkä, mutta tuntui ikuisuudelta! Päänarkki a.k.a Lalli imuttelee Pikeä todella kuvottavan näköisesti kielen kanssa ja Pike itse on liikkumattomana, ilmeettömänä ja eleettömänä. HYI HYI HYI!
Jos nyt jotain hyvää täytyy sanoa, niin tekeehän Jessica Grabowsky vakuuttavaa työtä, sillä ahdistus roolihahmosta siirtyy katsojaan tuntuvasti. Pirkka-Pekka Petelius tekee myös mielestäni hyvän roolisuorituksen. Siihen se hyvä sitten taitaa jäädäkin. Kovasti edelleen hämmentää nuo loistavat arvostelut.
TÄSSÄ ILOISEMPAA: Suomen lentopallomiehet pääsivät MM-karsinnoista jatkoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982! Täytyy kyllä muistaa seurata varsinaisia kisoja sitten syyskuussa.
Lisäksi: Suomen nuoret leijonat voittivat MM-kultaa 2014! Jokereiden Teuvo Teräväinen loisti itsevarmuudellaan ja monia muita tähtipelaajia on toden totta myös syttynyt Suomen jääkiekkotaivaalle. Mahtavaa! Ruotsalaispelaajat nolasivat itsensä täysin sanomalla muun muassa ratkaisevaa maalia p*sk*maaliksi. Tässä tapauksessa parempi todella voitti, sillä tuomaritkin vihelsivät monta kertaa aivan käsittämättömiä ja epäoikeudenmukaisia jäähyjä suomalaispelaajille. Noh, sekään ei Ruotsia auttanut. HYVÄ SUOMI!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)