tiistai 7. tammikuuta 2014

Leffoja, lentopalloa ja lätkää

Hieman taas aika mennyt nopeasti. Joululoman vietin ja nyt siis eletään tammikuun 7. päivää ja vuotta 2014. Lunta ei valitettavasti ole edelleenkään maassa. Itse asiassa ulkona sataa tällä hetkellä vettä. Tämä pimeys vain jotenkin väsyttää niin paljon. Laiskistaa ainakin. Ei ole samanlaista fiilistä lähteä vaikka lenkille tai ulkoilemaan, kun on niin pilkkopimeää ja kostean kylmää. Uskon, että kuiva pakkaskeli ei tuntuisi ollenkaan näin kylmältä kuin tämä pari lämpöastetta kera hyisen sateen ja tuulen. Lumi saisi tuoda sitä kaivattua valoa ja peittää kaiken ruman harmauden alleen. Perjantaiksi lupailtiin lumisadetta eteläiseen Suomeenkin, mutta toivottavasti se sitten myös pysyisi eikä sulaisi heti pois! Ilmatieteen laitos pelotteli jo "talven perumisella". Siinä vaiheessa alan pelkäämään maailmanloppua ihan todella, jos Suomeen ei sada talvella yhtään lunta!

Viikonloppu oli kolmen päivän mittainen loppiaisen ansiosta. Kuten otsikko kertoo tuli katsottua pari filminpätkää ja seurattua urheilua. Herkkuja en syönyt lainkaan, sillä päätin joululomalla (nähdessäni punoittavan ja näppyläisen leukani) pitää tipattoman ja herkuttoman tammikuun. Ruisnachoja söin, ei kai niitä voi herkuiksi kutsua? Ei nyt mitenkään kummoisia kuitenkaan olleet. Perjantaina siis katsottiin murun kanssa The conjuring - Kirottu. Halusin nähdä kyseisen elokuvan heti luettuani mahtavat arviot ja kuultuani myös kavereiltani sen olevan katsomisen arvoinen. Täytyy myöntää, ettei se nyt mikään tajunnan räjäyttävä ollut. Tietysti oli hetkiä, joissa teki mieli laittaa käsi silmien eteen ja kurkistaa sormien välistä, onhan se nykykauhuelokuvalta hyvin! Kuvauksessa ja leikkauksessa oli osattu kasvattaa jännitystä eri elementeillä. Päänäyttelijät onnistuivat mielestäni hyvin. Sivuroolit menivätkin sitten hieman metsään.

Lauantaina herkuteltiin ruualla, nimittäin itse tehdyillä lohkoperunoilla ja ulkofileepihveillä. Lisänä siemenillä tuunattu kreikkalainen salaatti (ei vuohen- tai lampaanjuustoa, vaan Patros-juustoa). En muistanutkaan, miten hyviä itsetehdyt lohkoperunat ovat! Saa juuri niitä mausteita, mitä haluaa ja juuri niin paljon kuin haluaa. Ne menivät oikeastaan ihan sipseistä. Sopii herkkulakkolaiselle siis erittäin hyvin! Syötyämme olikin vuorossa suomalainen elokuva, 8-pallo. Kammosin aika lailla tämän nimenomaisen pätkän valintaa (enkä suotta), mutta hinnan ollessa -50% eli 2 € vipillä ajattelimme, että "what the heck, let's get it". Mikä siinä nyt sitten meni pieleen? Noh, en nyt halua olla yliherkkä ruikuttaja, mutta kyllä elokuvan aikana oli niin moneen kertaan ahdistunut ja karmiva olo, että paha makuhan siitä silloin jää suuhun. *CUE SPOILERS - WATCH OUT!* Elokuva kertoo siis huumekoukussa olleesta tuoreesta äidistä Pikestä, joka vankilasta päästyään päätyy samoihin huonoihin porukoihin kuin ennen. Tästä voi päätellä, että kuvaus ei ole mitään kaunista katseltavaa. Kerronpa silti tässä muutaman kohtauksen, jotka minua eniten ahdistivat. Yksi tosin enemmänkin suututti kuin ahdisti. Kuvittelepa seuraava tilanne: Olet ollut kuivilla jonkin aikaa, mutta tahtomattasi ja hieman pakotetusti toimit emäntänä narkkien pippaloille. Keräät rohkeutesi ja pyydät "päänarkkia" heittämään jengin pihalle. Päänarkki kohtaa sinut, hän ei pidä pyynnöstäsi. Heität litsarin pitkin hänen naamaansa, josta hän ei varsinkaan pidä. Pian ollaan wc:ssä, jossa tämä twisted f***er tunkee kurkkuusi väkisin pillerin (tuskin särkylääke) ja pitää sen jälkeen kättään suusi ja nenäsi tukkeena niin, että melkein tukehdut. Tämän jälkeen hän tönäisee sinut lattialle ja käyttää sinua hyväkseen. -Näin välihuomautuksena: halusimme molemmat kelata tämän kohtauksen yli- Että sellainen kohtaus. Katsojan kurkkua kuivaa, rinnasta puristaa ja ahdistaa niin vietävästi! Kysyn itseltäni, miksi suomalaisleffat ovat aina niitä kaikista ahdistavimpia? Miksen vain lopeta niiden katsomista? Mieleeni tulee kuitenkin elokuvan kannen ylistävät tähdet: neljää tähteä, viittä tähteä... Tässä elokuvassa on siis pakko olla jotakin hyvää, sinnitellään loppuun.

Seuraava kohtaus on tämä, mikä enemmänkin suututti. Katsoja ei arvaa ennalta mitään, kun yhtäkkiä jostakin harmittomasta kohtauksesta leikataan kylpyhuoneeseen, jossa päänarkin kaveri vetää psykopaatin ilme kasvoillaan essua ylleen, käsineitä käteen ja suojalaseja naamalleen. Tämän jälkeen hän painaa cd-soittimesta playta. Kappale on A-Tyypin "Ihanaa leijonat, ihanaa". Tyytyväisenä hän käynnistää kuviosahan(?), jolla sitten alkaa silppuamaan kylpyammeessa lojuvaa kuollutta huumediileriä. Lopuksi hän roikottaa hiuksista veristä päätä ja naureskelee sille. SIIS MIKSI? Miksi Antero Mertarannan parhaimpia otteluselostuksia on päätetty vetää lokaan laittamalla juuri tuo kappale taustalle juuri tuollaiseen kohtaan? Tässä vaiheessa joku nauraa hervottomasti ja ajattelee "se on vain elokuva". Aivan sama, mutta minulle tuon kappaleen valinta kyseiseen brutaaliin kohtaukseen on kunnianloukkaus! Arvostan Antero Mertarantaa erittäin paljon ja hän on minun tähänastisen elämäni paras urheiluselostaja. Kiinnostaisi kovasti tietää, mitkä olivat perusteet valita juuri tuo eikä vaikka jotain Rammstein-mättöä. Miten olisi Turmion kätilöt? Silloin ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.

Noniin... Viimeisen kohtauksen vuoro. Kohtaus ei ole pohjustuksineenkaan kovin pitkä, mutta tuntui ikuisuudelta! Päänarkki a.k.a Lalli imuttelee Pikeä todella kuvottavan näköisesti kielen kanssa ja Pike itse on liikkumattomana, ilmeettömänä ja eleettömänä. HYI HYI HYI!

Jos nyt jotain hyvää täytyy sanoa, niin tekeehän Jessica Grabowsky vakuuttavaa työtä, sillä ahdistus roolihahmosta siirtyy katsojaan tuntuvasti. Pirkka-Pekka Petelius tekee myös mielestäni hyvän roolisuorituksen. Siihen se hyvä sitten taitaa jäädäkin. Kovasti edelleen hämmentää nuo loistavat arvostelut.

TÄSSÄ ILOISEMPAA: Suomen lentopallomiehet pääsivät MM-karsinnoista jatkoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982! Täytyy kyllä muistaa seurata varsinaisia kisoja sitten syyskuussa.

Lisäksi: Suomen nuoret leijonat voittivat MM-kultaa 2014! Jokereiden Teuvo Teräväinen loisti itsevarmuudellaan ja monia muita tähtipelaajia on toden totta myös syttynyt Suomen jääkiekkotaivaalle. Mahtavaa! Ruotsalaispelaajat nolasivat itsensä täysin sanomalla muun muassa ratkaisevaa maalia p*sk*maaliksi. Tässä tapauksessa parempi todella voitti, sillä tuomaritkin vihelsivät monta kertaa aivan käsittämättömiä ja epäoikeudenmukaisia jäähyjä suomalaispelaajille. Noh, sekään ei Ruotsia auttanut. HYVÄ SUOMI!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti