Somewhat pissed off

Otsikko on aikamoinen understatement, mutta menkööt. Kävi tuossa aiemmin tänään eräs nainen kyselemässä kestovärjäyksistä. Kysyi olenko heti vapaa, ja paljonko värjäykset maksavat. Kerroin, että 30 € ovat ripset ja kulmat yhteensä. Tähän nainen vastasi: "Aijaa... *pitkä tauko* Jossain paikassa oli 20 €. Sulla on kalliimpi. Mä taidan mennä sinne Iso Roballe, kun saa sieltä halvemmalla". Jo tuon tauon kohdalla teki mieli sanoa: "Niin. Aivan normaali hinta", sillä sitä se todella on. Olen kuullut pelkän kulmien värjäyksen ja muotoilun maksaneen hiljattain jossakin pk-seudulla enemmän kuin tuon 30 €, joka on jo tietysti aivan kohtuutonta, mutta näin vertailukohtana halusin tuoda esille. En nyt halua vaikuttaa snobilta, mutta en kyllä mitenkään ihaile Iso Robaa kauneushoitolan sijaintina. Liikkeiden sekamelska, vilkas kauppakatu, jolla muun muassa seksikauppoja ja aika usein katusoittajiakin. Oma hoitolani on kuitenkin kauniilla ja rauhallisella puistoalueella. Kyllähän se sijainti ja se, millaiseksi hoitolatila on remontoitu ja laitettu, tuo väistämättä lisäarvoa hoitolan tarjoamille palveluille. Tietysti myös se, että hoidon tekee alan kouluttautunut ammattilainen eikä mikään kauneudenhoitoalalla puuhaileva, itseoppinut tyyppi.

Asia jäi häiritsemään aika paljon, sillä oman mittapuuni mukaan tällä naisella ei ollut häävejä käytöstapoja. Itse en voisi kuvitellakaan sanovani noin kauneushoitolan pitäjälle/työntekijälle. Vaikka ajatus "onpa kallista" tulisi mieleeni, en silti sitä ääneen sanoisi. En ainakaan möläyttäisi, että "menen sinne ja sinne, sillä siellä on halvempaa". Tämän tyyliset kommentit olisi kohteliasta pitää ihan itsellään.

Kauneudenhoitoalaa taidetaan ihan yleisesti pitää sellaisena, että hoitolatyöntekijöitä saa ja ehkä pitääkin pompottaa ihan miten asiakasta huvittaa. Jos tekisi yksin 12 tunnin päiviä, niin kaikki olisivat luultavasti tyytyväisiä. Kyllä kosmetologit ja muut alalla työskentelevät repivät aina siitä kuuluisasta omasta selkänahasta. Aina on joku, joka antaa periksi ja PANEE itseään halvalla. Ihan vain pärjätäkseen, sillä nykyään asiakkailla on niin mahdottomat vaatimukset. Miten kukaan ei tunnu käsittävän, että sitä elämää on kosmetologeilla työn ulkopuolella ihan yhtä lailla kuin muillakin? Moni ei tunnu käsittävän, että tätä tosiaan tehdään TYÖNÄ ja pitäisi se elanto ansaita. Vielä vuokranmaksun sekä 24%:n arvonlisäverorokotuksen jälkeen pitäisi jäädä jotakin käteen. On aika vaikeaa yrittää pärjätä, jos löytyy näitä, joiden mielestä kaikki on aina kallista. Aina löytyy niitä, jotka arvostavat halpaa hintaa enemmän kuin ammattimaisuutta ja jotenkin tuntuu, että näiden ihmisten määrä on kasvussa? Kestovärjäykset on, ainakin itselläni, sellainen puolen tunnin homma. Mikäli pyytäisin siitä 20 €, alvin vähentämisen jälkeen jäisi jäljelle n. 15 € eli puolesta tunnista palkka 15 €. Tuolla logiikalla vaikka tunnin kasvohoidon voisi saada vain noin 30 €:lla. En suostu alentamaan itseäni pilkkahintatason tekijäksi, sillä pohjalla on kuitenkin kunnon koulutus. Lisänä vielä arvostettu kansainvälinen tutkinto, jonka itse asiassa suoritin ryhmäni priimuksena. Koulutuksesta on maksettu sievoinen summa ja raskas työ on tehty. Mikäli en pärjää tällä alalla sellaisessa "kategoriassa", johon mielestäni ansaitusti kuulun, jää luultavasti jäljelle vain luovuttaminen.

PS. Etsin Iso Roobertinkadun eri kauneushoitolat enkä löytänyt sellaista, jossa kestovärit olisivat maksaneet yhteensä 20 € tai vähintään jotakin sinne päin. Yksi mahdollisuus tietysti on eräs kauneushoitola, jolla ei taida olla edes kotisivuja. Että näin.

Innostunut ja odottavainen

Olen minä siis! Käytiin kullan kanssa hakemassa Halloween-kamaa viikonloppuna. Ensin käytiin Karnevaalikauppa Aprillissa. Siellä ei mitään erikoista ja alkoi ahdistaa pienet tilat, joten häivyttiin tyhjin käsin. Siitä suunnattiin Forumin Buttericks-kauppaan. Pienen hetken päästä oli kertynyt jo sen verran tavaraa, että kaipailtiin ostoskoreja. Mukaan tarttui musta pöytäliina, mustia pillejä, hyytäviä somisteita, kammottava levy, minulle punamusta peruukki ja pirunsarvet. Kassa sanoikin viivakoodeja lukiessaan: "Isot juhlat tulossa, vai?" Tässä tapauksessa "isot juhlat" tarkoittaisivat meitä kahta ja yhtä kaveria, joten tuo ostosvimma laitetaan puhtaasti innostuksen piikkiin. Päätettiin käydä vielä Punanaamiossa metsästämässä sellaista oviteippiä, jossa lukisi "Horror area" tai jotakin muuta juhlaan sopivaa. Nettisivuilla näin tällaisia, mutta itse kaupassa ei sitten näkynyt missään. Kenties olivat vain verkkokauppavalikoimassa tai sitten myyty loppuun. Jotakin korvaavaa kuitenkin löytyi. 15 metrin verran haamu"kangasta", jota voi sitten kiinnitellä seinille ja vaikka olohuoneen pöydän peitteeksi. Vessan peiliin voisi läntätä verisen kädenjäljen (tekoverta kun on jäljellä viime vuodesta), hmmm...

Monet ovat varmasti sitä mieltä, että tällainen innostuminen ei tähän ikään kuulu, mutta kuten sanotaan: "You're only as old as you feel"! Odotan innolla ensi perjantaita, jolloin saadaan laittaa yhdessä koristeita ympäri kämppää ja sitten lauantaina odottelen poikia illalla takaisin jääkiekkoreissusta. Taidanpa itse asiassa laittaa kauhudrinkit (pitäisi tulla verenpunaista) siihen kuntoon, että ne voi tarjoilla, kun tulevat. Lauantaina käyn vuokraamassa pari kauhuleffaa valmiiksi iltaa/yötä varten. Muu lauantain ohjelma omalta kohdaltani ei ole vielä selvillä, mutta todennäköisesti puuhailen jotakin tunnelmaan sopivaa. Saattaa olla, että käydään kolmisin jonkun baarin Halloween-bileissä ja palataan sieltä yöllä katsomaan kauhua. En ole kyllä koskaan tainnut olla missään baarissa Halloweeninä, joten mikäpä siinä! Kuvia laitan ainakin reilusti tänne sitten jälkeenpäin, se on varma!

Mietityttää

Taisi mennä muuten osittain nuo kuvat postauslinkkien sun muiden päälle. Ovat kuitenkin mielestäni aika silmää hiveleviä (vaikka itse sanonkin ja ovat otettu "epäpätevällä" kameralla) ja ansaitsevat suurehkon koon, joten saavat pysyä noin. Jälleen kului viikko... Olen ilmeisesti tykästynyt tähän "kirjoitus kerran viikossa"- rytmiin. Ei kai sentään? Olisi kyllä mukavampi saada kirjoiteltua useammin. No jälleen on mielen päällä asiaa, joten ainakin hyvä syy naputella tuntemuksia.

Sain muutama päivä sitten luettua loppuun Cathy Kellyn Lessons in heartbreak. Tällä hetkellä luen ahnaasti Lisa Jewellin After the party-kirjaa. Jewelliä olen tainnut lukea yhden kirjan tätä ennen, mutta Cathy Kelly oli uusi tuttavuus. ASIAAN: molemmista kirjoista olen pannut merkille erään seikan. Lapsien tulo parisuhteeseen kuvataan mullistavaksi, enemmänkin negatiivisella kuin positiivisella tavalla. Molemmat kirjat huokuvat varmoina, että lasten tulo vie parisuhteesta intohimon, läheisyyden, taianomaisuuden ja mitä vielä... Lapsen tai lapsia joskus haluavana mietin: "Onko aivan pakko? Meneekö se väistämättömästi mukamas noin? En halua tuollaista! Eikö sitä voi mitenkään estää?!" En pidä näistä tunteista, mitkä näiden kahden kirjan lukeminen minussa on nostanut pintaan. Kirja on minulle kuitenkin aina vakuuttavampi kuin elokuva. Kirjat ovat harvoin "hollywoodisoituja" (älä kysy, se nyt vain on sopiva termi tähän) toisin kuin elokuvat. Sen vuoksi ne säilyttävät uskottavuutensa paremmin. Väistämättä ajattelee, että jospa tämän kirjailijan lähipiirissä on todellinen pariskunta ja tällä pariskunnalla on meneillään tai ollut joskus elämänvaihe, johon hänen kirjansa osittain pohjautuu. Silloinhan se ei ole fiktiota. Silloinhan se voisi tapahtua myös minulle. Suurempi osa minusta haluaa kuitenkin ajatella, että eihän tuolla tavalla voi noin vain käydä parille, joka on ollut vuosikausia yhdessä. Parille, joka on muutkin vastoinkäymiset yhteiselonsa aikana voittaneet yhdessä. Pysyneet yhdessä niistä huolimatta. Ehkä side on jopa vahvistunut vastoinkäymisistä, kuten yleensä käy. Omalla kohdallani lapset tehdään tähän maailman rakkaudesta. Silti tuloksena siitä parisuhdekemia kärsii, rakkaus ottaa kolhuja vastaan isosti. Näin kovasti väitetään. Ei niin minkäänlaista järkeä tuossa!

Toivon, että tässä jälkimmäisessä kirjassa on kuitenkin luvassa onnellinen loppu, tavalla tai toisella. Aina kaikki ei pääty hyvin. Ei kirjoissa, ei elokuvissa eikä toden totta elämässä. Silti en voi väittää, etteikö olisi miellyttävämpi lukea niitä kirjoja, joissa onnellinen loppu on!

Syksyn antia

Vielä sain kauniin ruskakuvan, vaikka tuntui siltä, että olin liian myöhään liikkeellä

Auringossa kylpeviä puita

Kiviperhe

Tuollainen se vain möllötti keskellä metsää

Vähän Halloween-fiilis tulee tätä katsellessa

Aika pöyristyttävää

Niin se yli viikko vain vierähti! Tuossa eilen kävi niin, että puhelimeni sanoi sopimuksen irti. Koska työssäni ongelma on välttämätöntä korjata heti, sen myös tein. Sain uuden kohtuuhintaan. Kettu vieköön tätä nyky-yhteiskuntaa, jossa tuntee tarvitsevansa melkein defibrillaattoreita puhelimen lakatessa toimimasta! Noh, mutta asiaan...

Löysin tuossa Facebookiin linkattuna erään vapaasta tahdostaan seksityöläisenä toimivan kirjoituksen. Kirjoituksessa jäi häiritsemään muutama kohta. Eniten kuitenkin yksi tietty kohta. Henkilö kirjoittaa seuraavasti: "Tämän avulla jaksaa moni mies painaa pitkää päivää eikä hanki oikeaa salasuhdetta, johon liittyisi tunteita." Um, excuse me?! Hänestä on siis OK, että suhteessa oleva mies juoksee maksullisissa, kunhan hän ei vain kehitä salasuhdetta itselleen. Todella oksettava tapa ajatella, anteeksi vain. En tässä syyllistä seksityöläistä. Se ei hänelle kuulu, jos joku pettää kumppaniaan, MUTTA hän tuo tekstissään selvästi esille, että hänestä kyseinen toiminta on hyväksyttävää. Tämä häiritsee. Onhan niitä avoimia suhteita, joissa on ok vaikka harrastaa seksiäkin muiden kuin kumppanin kanssa. Epäilen vain, että niissä tapauksissa, joissa suhteessa oleva mies käy ostamassa seksiä, asia EI ole OK suhteen toisen osapuolen mielestä. Tuskin asiasta on edes keskusteltu. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa, että seksielämän ongelmista keskusteltaisiin sen kumppanin kanssa ja mietittäisiin siihen ratkaisua? Kyllä se vain nykyään vaikuttaa olevan ihan mahdoton ajatus. Pakoillaan ongelmia, mennään sieltä, mistä aita on matalin. Tässä tapauksessa "alhaisin" on sopivampi termi. Vielä tuohon, että seksin hakeminen rahalla auttaa jaksamaan pitkien päivien painamisessa. Eikö löydy muita keinoja? Kannattaisi kyllä sellaisia miettiä. Olisi ihan terveellistä. Ja jos se elämä tuntuu lähes jokaisella osa-alueella kärsivän siitä, että niitä pitkiä päiviä painaa, niin asialle täytyy tehdä jotain. Stressi aiheuttaa monenlaisia vaivoja. Se voi pahimmassa tapauksessa rampauttaa, jopa tappaa.

Jotenkin on aina kyllä mietityttänyt, että voiko tuo työ mitenkään olla sellaista, jonka tekemisestä työntekijä pitää? Aivan joka hetkessä siis. Ellei tee jonkinlaista karsintaa asiakkaiden suhteen, niin sieltähän voi tulla vaikka mitä pyyntöjä. Lukemani teksti vaikuttaa aivan läpeensä sellaiselta glorifioidulta hötöltä. On totta, että seksityöläiset eivät ole pelkästään pakotettuja ja ihmiskaupan kautta "alalle" päätyneitä ihmisiä. Silti koen, että kirjoittaja on vähän hukassa ja maskeeraa tuntemuksensa työtään kohtaan jollakin tapaa. Äh, vaikea selittää!

Että tällaista. Oli vain pakko purkaa.

Rakastunut appelsiini

Perjantaina olin kosmetologipäivillä ja kovasti viihdyin! Kävin kahdella luennolla, jotka käsittelivät kosmetologin työhyvinvointia. Toinen ihan sitä fyysistä puolta eli ergonomiaa sekä kehon huoltamista ja toinen psyykkistä jaksamista. Opin näistä paljon ja muistiinpanojakin tuli tehtyä. Kosmetologi voi tehdä töitä eläkeikään asti, kunhan muistaa huolehtia työhyvinvoinnistaan eli sekä fyysisestä että psyykkisestä jaksamisesta. Tuolla ensimmäisellä luennolla kuuntelijoille esitettiin havannoillistava esimerkki, jossa 22-vuotiaalla kosmetologilla oli jopa enemmän oireilua vääristä työasennoista kuin 53-vuotiaalla kollegalla. Ergonomia on siis todella tärkeää ja pyrin tästedes itse kiinnittämään jokaisessa hoidossa enemmän huomiota työasentoihini.

Luentojen lisäksi pyörin messualueella pienoinen ostoslista mielessäni. Hoitolaan löytyi mm. levy, jolla ihanaa pianomusiikkia meren äänten kera ja huonetuoksu, jonka nimi on aika ihastuttava "Orange in love". Periaatteessa siis rakastunut appelsiini. Vähän pöhkö juttu muuten, että englannin kielessä sana "orange" tarkoittaa sekä väriä että hedelmää. Näin by the way. Messuilla pääsin myös kokeilemaan kestoripsiväriä. Nämä pari päivää on ollut kyllä todella kivan näköiset nuo ripset ja tällaisina luvataan kestävän tosiaan kolme viikkoa minimissään. Tätä Maxcaraa voisi kyllä ihan tosissaan harkita hoitolaan...

Asiasta kukkaruukkuun: tiedättekö, mikä on mielestäni loppujen lopuksi aika typerää nykyään? Viihdetaiteilijoille täytyy aina antaa kuninkaallisia titteleitä kuten popin prinsessa tai prinssi. Eikö nämä voisi jättää niille, joille ne oikeasti kuuluvat? Tuskin se tekee vaikkapa tähtiartistista yhtään sen vähemmän arvostettua esiintyjää, vaikka häntä ei tituleerattaisi jonkin sortin kuninkaalliseksi. Popin prinsessat sun muut vielä menevät, mutta hei oikeasti Ilta-Sanomien sivuilla luki seuraavasti: "Pornon kuningattarena tunnettu..." Oh, how glamorous! NOT. Jos on pakko antaa näitä titteleitä, niin voisiko oikeasti pornon jättää pois, sillä tuo on jo yhdistelmänä niin korni ja paradoksaalinen, että HUHHUH! Noh, Ilta-Sanomat on Ilta-Sanomat ja juorut ovat juoruja ja niiden kirjoittajat juttujensa uutisarvon tasolla.

Minä tästä jatkan herrrkullisen kaalilaatikon maistelemista, nam! (:

In defence of my psyche

Päätin tuossa pari päivää sitten, että pakkovieroitan itseni Ilta-Sanomien juttujen kommenttien selailusta ja ennen kaikkea kommentoimisesta. Se oli minulle nimittäin erittäin paha, päivittäinen tapa. Erossa olen pysynyt. Ei vain oikeasti tehnyt mun psyykelle hyvää lukea niitä. Tuli melkein joka kerta sellainen olo, että "voiko tuollaisia ihmisiä edes olla?" Oli sellainen jännä harhakuvitelma, että saisin ihmisiä "käännytettyä" pois niiden kieroutuneesta ajattelutavasta vastaamalla heille. Parantaisin maailmaa ihminen kerrallaan tai jotain muuta yhtä hullua? Tosiaan varmaan joka toisen avaamani jutun kommentit selasin läpi, ellei niitä nyt sattunut olemaan monia kymmeniä sivuja. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa selasin vain pari viimeisintä sivua. Parikin tuntia saattoi kulua siihen, että kommentoin erinäisiä viestejä (ikävä kyllä enemmän kriittisesti ja paheksuen kuin kompaten) ja odotin niihin vastausta. Ei hyvä! Siellä oikeasti kirjoittelee kaikki alhaisimmat ihmistyypit kommenteista päätellen. Osa kehuskelee kumppaninsa pettämisellä ja sillä, ettei tämä asiasta mitään tiedä. Todella paljon löytyy naista halventavia kommentteja, jotka nähdessään tulee kerta kaikkiaan puistattava olo. Löytyy keskenkasvuista, seksististä, moraalitonta, julmaa ja yksinkertaisesti puhdasta pahuutta. Todella ihanaa, ettei enää tarvitse huokailla ja kauhistella IS:n sivuilla vieraillessaan! Jos löytyy sielunsiskoja- tai veljiä, niin tehkää sama - jättäkää kommentit sikseen!