Otsikko on aikamoinen understatement, mutta menkööt. Kävi tuossa aiemmin tänään eräs nainen kyselemässä kestovärjäyksistä. Kysyi olenko heti vapaa, ja paljonko värjäykset maksavat. Kerroin, että 30 € ovat ripset ja kulmat yhteensä. Tähän nainen vastasi: "Aijaa... *pitkä tauko* Jossain paikassa oli 20 €. Sulla on kalliimpi. Mä taidan mennä sinne Iso Roballe, kun saa sieltä halvemmalla". Jo tuon tauon kohdalla teki mieli sanoa: "Niin. Aivan normaali hinta", sillä sitä se todella on. Olen kuullut pelkän kulmien värjäyksen ja muotoilun maksaneen hiljattain jossakin pk-seudulla enemmän kuin tuon 30 €, joka on jo tietysti aivan kohtuutonta, mutta näin vertailukohtana halusin tuoda esille. En nyt halua vaikuttaa snobilta, mutta en kyllä mitenkään ihaile Iso Robaa kauneushoitolan sijaintina. Liikkeiden sekamelska, vilkas kauppakatu, jolla muun muassa seksikauppoja ja aika usein katusoittajiakin. Oma hoitolani on kuitenkin kauniilla ja rauhallisella puistoalueella. Kyllähän se sijainti ja se, millaiseksi hoitolatila on remontoitu ja laitettu, tuo väistämättä lisäarvoa hoitolan tarjoamille palveluille. Tietysti myös se, että hoidon tekee alan kouluttautunut ammattilainen eikä mikään kauneudenhoitoalalla puuhaileva, itseoppinut tyyppi.
Asia jäi häiritsemään aika paljon, sillä oman mittapuuni mukaan tällä naisella ei ollut häävejä käytöstapoja. Itse en voisi kuvitellakaan sanovani noin kauneushoitolan pitäjälle/työntekijälle. Vaikka ajatus "onpa kallista" tulisi mieleeni, en silti sitä ääneen sanoisi. En ainakaan möläyttäisi, että "menen sinne ja sinne, sillä siellä on halvempaa". Tämän tyyliset kommentit olisi kohteliasta pitää ihan itsellään.
Kauneudenhoitoalaa taidetaan ihan yleisesti pitää sellaisena, että hoitolatyöntekijöitä saa ja ehkä pitääkin pompottaa ihan miten asiakasta huvittaa. Jos tekisi yksin 12 tunnin päiviä, niin kaikki olisivat luultavasti tyytyväisiä. Kyllä kosmetologit ja muut alalla työskentelevät repivät aina siitä kuuluisasta omasta selkänahasta. Aina on joku, joka antaa periksi ja PANEE itseään halvalla. Ihan vain pärjätäkseen, sillä nykyään asiakkailla on niin mahdottomat vaatimukset. Miten kukaan ei tunnu käsittävän, että sitä elämää on kosmetologeilla työn ulkopuolella ihan yhtä lailla kuin muillakin? Moni ei tunnu käsittävän, että tätä tosiaan tehdään TYÖNÄ ja pitäisi se elanto ansaita. Vielä vuokranmaksun sekä 24%:n arvonlisäverorokotuksen jälkeen pitäisi jäädä jotakin käteen. On aika vaikeaa yrittää pärjätä, jos löytyy näitä, joiden mielestä kaikki on aina kallista. Aina löytyy niitä, jotka arvostavat halpaa hintaa enemmän kuin ammattimaisuutta ja jotenkin tuntuu, että näiden ihmisten määrä on kasvussa? Kestovärjäykset on, ainakin itselläni, sellainen puolen tunnin homma. Mikäli pyytäisin siitä 20 €, alvin vähentämisen jälkeen jäisi jäljelle n. 15 € eli puolesta tunnista palkka 15 €. Tuolla logiikalla vaikka tunnin kasvohoidon voisi saada vain noin 30 €:lla. En suostu alentamaan itseäni pilkkahintatason tekijäksi, sillä pohjalla on kuitenkin kunnon koulutus. Lisänä vielä arvostettu kansainvälinen tutkinto, jonka itse asiassa suoritin ryhmäni priimuksena. Koulutuksesta on maksettu sievoinen summa ja raskas työ on tehty. Mikäli en pärjää tällä alalla sellaisessa "kategoriassa", johon mielestäni ansaitusti kuulun, jää luultavasti jäljelle vain luovuttaminen.
PS. Etsin Iso Roobertinkadun eri kauneushoitolat enkä löytänyt sellaista, jossa kestovärit olisivat maksaneet yhteensä 20 € tai vähintään jotakin sinne päin. Yksi mahdollisuus tietysti on eräs kauneushoitola, jolla ei taida olla edes kotisivuja. Että näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti