In defence of my psyche

Päätin tuossa pari päivää sitten, että pakkovieroitan itseni Ilta-Sanomien juttujen kommenttien selailusta ja ennen kaikkea kommentoimisesta. Se oli minulle nimittäin erittäin paha, päivittäinen tapa. Erossa olen pysynyt. Ei vain oikeasti tehnyt mun psyykelle hyvää lukea niitä. Tuli melkein joka kerta sellainen olo, että "voiko tuollaisia ihmisiä edes olla?" Oli sellainen jännä harhakuvitelma, että saisin ihmisiä "käännytettyä" pois niiden kieroutuneesta ajattelutavasta vastaamalla heille. Parantaisin maailmaa ihminen kerrallaan tai jotain muuta yhtä hullua? Tosiaan varmaan joka toisen avaamani jutun kommentit selasin läpi, ellei niitä nyt sattunut olemaan monia kymmeniä sivuja. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa selasin vain pari viimeisintä sivua. Parikin tuntia saattoi kulua siihen, että kommentoin erinäisiä viestejä (ikävä kyllä enemmän kriittisesti ja paheksuen kuin kompaten) ja odotin niihin vastausta. Ei hyvä! Siellä oikeasti kirjoittelee kaikki alhaisimmat ihmistyypit kommenteista päätellen. Osa kehuskelee kumppaninsa pettämisellä ja sillä, ettei tämä asiasta mitään tiedä. Todella paljon löytyy naista halventavia kommentteja, jotka nähdessään tulee kerta kaikkiaan puistattava olo. Löytyy keskenkasvuista, seksististä, moraalitonta, julmaa ja yksinkertaisesti puhdasta pahuutta. Todella ihanaa, ettei enää tarvitse huokailla ja kauhistella IS:n sivuilla vieraillessaan! Jos löytyy sielunsiskoja- tai veljiä, niin tehkää sama - jättäkää kommentit sikseen!