Kevyttä ja painavaa

Asiaa siis! Ei sitten tullut raportoitua niitä keikkafiiliksiä. Oikeastaan olin tiistaina aika poikki keikalla hillumisesta. Töissäkin olin vain puoli päivää, sillä puoli viideksi oli varattu lainakeskustelu pankkiin. Keikka oli kyllä upea! Muistan, kun Swedish house mafian keikan jälkeen tuntui siltä, että keikan lippuhinta oli aika törkeä. Minähän sain tuon lipun lahjaksi, mutta kuitenkin. Nyt verrattaen tällaiseen todelliseen maailmanluokan tähteen, jolla oli kunnon SHOW ja lipun hinta oli 53,50 €. En toki mitään huippukuvia tai muuta materiaalia saanut yläkatsomosta, mutta tunnelma oli kyllä katossa! Huusin, lauloin ja tanssin hikipäisenä, mutta niin teki kyllä kaikki muutkin siinä ympärillä Justin oli tuonut mukanaan The Tennessee Kids-nimisen orkesterin (pianisti, kitaristit, torvensoittajat, rumpali ja taustalaulajat) sekä tanssijoita. Yllätyksenä vielä huikea liikkuva rakennelma, joka lipui hallin päästä päähän samalla, kun Justin ja tanssijat sheikkasivat sen päällä.

Eihän tuo laatu ole tosiaankaan häävi, mutta näkyy ainakin, kuinka katsomossakin seistiin!

Tässä videossa näkyy sitten tuo mainitsemani liikkuva rakennelma. Ensin katsoin, että hetkinen, nythän JT ja tanssijat nousevat ylöspäin ja sen jälkeen lava liikkuikin jo eteenpäin yleisön yllä!

Tästä vielä näkymiä Until the end of time-biisin aikana. Kieltämättä aika upeaa!

En nyt noita kahta enempää laita, sillä laadussa ei ole kehumista ja lataaminen kestää aika kauan.

Asiasta kukkaruukkuun... Suomi pelaa tänään Valko-Venäjää vastaan! Siitä Saksa-pelistä tuli sitten 4-0-voitto. Rinne piti hienosti nollapelin, vaikka kyllä Saksalla joitakin varteenotettavia paikkoja oli. Peli-ilme oli noin muutenkin paljon pirteämpi. Luulisi, että tämän illan puhteesta selvitään. Huomenna Leijonat kohtaavat Sveitsin ja sen olettaisin olevan tiukempi matsi.

Vaihdan jälleen aihetta ja tämä on nyt sitten se postauksen ainoa painava asia. Katsoin eilen Liviltä dokumentin "Kauneusihanteet testissä". Katsojalle esiteltiin kaksi naista: toinen omien sanojensa mukaan Iso-Britannian leikellyin nainen ja toinen lähes puolet kasvoistaan syöpähoidoille menettänyt nainen. Aika surullista katseltavaahan tuo oli. Tämä kovia kokenut nainen sanoi olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä ja elämäänsä. Toinen sanoi, ettei hän varmasti koskaan ole tyytyväinen. Kertoi myös, ettei voi uskoa tämän toisen naisen olevan tyytyväinen itseensä. Tämä nainen sanoi tarkkailevansa joka ilta kasvojaan peilistä. Nähdessään rypyn hän injektoi kasvoihinsa botoxia. Kosmetologina huolestuttaa, onko naisella edes mitään koulutusta tuohon injektointiin! Lopussa tämä nainen myös meikattiin ikäistään vanhemman näköiseksi. Hänelle meikattiin ryppyjä ja laitettiin harmaa peruukki päähän. Nähtyään itsensä peilistä nainen vaikutti menevän lähes shokkiin siitä, kuinka kamalalta hän näytti! Ohjelman lopussa hän vain totesi, että oli ohjelmaan tullessaan koukussa kauneusleikkauksiin, pistoksiin ja kaikenlaiseen kosmetiikkaan ja ohjelman tekemisen jälkeen on edelleen sitä. Jotenkin tuli kyllä sellainen fiilis, että tuon naisen pitäisi oikeasti selvittää ne henkiset lukkonsa terapeutin kanssa. Kauneusleikkaukset eivät nimittäin ikinä tule riittämään, jos itsetunto on huono ja ongelma on pään sisällä. Huh, että sellaista tällä kertaa!

Onko JT:n keikka TKO?

Tuolla TKO:lla tarkoitan Total Knock Outia. JT:n biisissähän tuo tarkoittaa Techinal knock outia. Tänään illalla luvassa siis kunnon piristystä maanantaihin! Klo 20.30 nimittäin pitäisi Justin Timberlaken aloittaa keikka Hartwall Areenassa (tai Areenalla miten vain). Vielä ei jännitä, mutta varmasti sitten paikan päällä h-hetken lähestyessä. Herra ilmeisesti esittää kaikkia kovimpia hittejään uransa varrelta. Tukholmassa oli esittänyt yhteensä 26 kappaletta ja se on mielestäni aika reippaasti! Toivottavasti nyt kuitenkaan ei tuo aloittamisajankohta venähdä ainakaan mitään tuntia pidemmäksi, sillä haluan ihan tosissani ehtiä viimeiseen R-junaan, ettei tarvitse sitä T-junan h*lv*tillisen pitkää matkaa kokea väsyneenä ja mahdollisesti vielä ruuhkaisissa tunnelmissa. Huomenna sitten raportoin fiilikset!

Vähän pliisut viisut

Varmaan ensimmäistä kertaa olin sitä mieltä, ettei olisi tarvinnut katsoa viisulähetystä loppuun asti. Voittajakin julistettiin jo muutamia viimeisiä pisteenantoja ennen. Koko homman voitti Itävallan Conchita Wurst (tuo "conchita" on muuten aika karu haukkumanimi espanjan slangilla). Hänelle varmasti unelmien täyttymys, kovin oli ainakin liikuttunut. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kappale oli aika pitkästyttävä ja vanha tyyliltään. Jotenkin laahustava. Itselleni selvisi vasta finaali-iltana, että Conchita oli luonut hahmon eikä edustanutkaan itseään tällä uniikilla persoonalla. Olin koko ajan luullut aivan muuta. Hypetys edustajan rohkeudesta täytti palstatilaa jo edustajien saapuessa Kööpenhaminaan. Jotenkin jäi siis sellainen olo, että viisut voitettiin tarinalla. Kappalehan ei siis itseäni säväyttänyt, keskivertoa taustamusaa jossakin vanhassa Bond-elokuvassa. Parempia laulajiakin oli kyllä.

Suomi ylsi finaalissa sijalle 11. Kyllä olin miettinytkin, että Kristaa paremmin täytyy oman logiikkani mukaan pärjätä. Kovin oli Suomen poikiakin hypetetty ennen kisoja. Kummasti silti esimerkiksi meidän kappaletta kovin rakastaneet britit soivat pojille vain 6 pistettä. Olen silti tosi tyytyväinen tuohon sijoitukseen.

Armenian esitys jäi harmittamaan. Veikkauksieni mukaan oli kuin olikin top 5-porukassa, mutta miksi ihmeessä heidän lavashowhunsa kuului vai laulaja?! Jos mukaan olisi otettu vähintään viulisti, esitys olisi tehostunut paljon! Oma visio: laulaja aloittaa rauhallisesti ja ehkä hieman hämärässä valossa ja sitten ennen viuluosuutta upea naisviulisti lipuu lavalle jossakin punaisessa mekossa, jossa on pitkä laahus. Soittaa settinsä ja voimaannuttaa esitystä. Olisiko se ollut niin vaikeaa? Kyllähän siinä taustalla olisi mennyt myös tanssija sen viuluosuuden päätyttyä ja dubstep-osuuden alkaessa. Viulisti voisi toki olla moniosaaja ja viskata viulun pois ja tanssia perään. Jännä, kun Jannika B kovasti esikatseluissa korosti, että ei sillä dubstepillä enää pärjätä. Kaksi vuotta sitten olisi toiminut, mutta ei enää. Sanoisin kyllä, että pärjätään, jos kappale on top 5:ssä. Noin muutenkin huvittava "lausunto", sillä dubstepin suosio ei ainakaan nähdäkseni ole laantunut lainkaan.

Leijonat aloittivat MM-urakkansa tuona viisujen finaalipäivänä. En nyt ihan kokonaan peliä nähnyt, mutta ilmeisesti kolmannessa erässä meni sitten sen alun viisiminuuttisen jälkeen homma aivan pieleen, sillä tappio tuli ensimmäistä kertaa arvokisoissa Latviaa vastaan. Ei merkittävä tappio (3-2), mutta kuitenkin. Murheenkryyni jatkoi kasvamistaan eilen. Suomi hävisi Venäjälle 4-2. Venäjä on toki aina ollut kovempi vastus kuin Latvia, mutta ei sen silti noin pitänyt mennä. Tälliäkin tuli Jormakalle. Tästä ei ole seurannut vielä minkäänlaista rangaistusta venäläispelaajalle. Päätuomareina toimivat, yllätys yllätys, ruotsalaiskaksikko. Toiset väittävät, että kyseessä oli puhdas taklaus. Minä kyllä näin selkeästi kyynärpään noston päähän ja sitten tippui Jormakka jäähän. Kommentaattoritkin sanoivat, että kiekotonta taklattiin ja vielä kyynärpäällä päähän. Jonkun mukaan vielä hyppyä oli nähtävissä ennen iskua. Tämä tapaus on ilmeisesti selvitettävänä, mutta en kyllä odota mitään. Jos jotakin tulee, ei se varmasti ole riittävä rangaistus.

Tämä Jormakan loukkaantuminen tapahtui toisessa erässä. Sen jälkeen Venäjä pamautti 4-1 lukemat tauluun. Ennen erän päättymistä Karalahti kavensi. Kolmas erä alkoi siis tilanteessa 4-2. Varmasti tuossa Jormakan tapauksessa oli paljon pohdittavaa pelaajille erätauolla, mutta kyllä poikien olisi pitänyt saada koottua ajatuksensa ja lähteä "tappomeiningillä" viimeiseen erään. Kahden maalin päästä on noustu ennenkin, täpärästikin. Noh, nyt odottamaan huomista peliä Saksaa vastaan. Käsitin niin, että jos Suomi huomenna häviää, ei vielä tipu, mutta neljäs on sitten pakko voittaa. Kyllähän Suomi nyt huomenna sen voiton ottaa, täytyy ainakin uskoa niin!

Selfie and belfie. What's next, telfie and velfie?

Elämme aikaa, jolloin selfiet täyttävät kaikki mahdolliset eri some-kanavat. Omakuvia otetaan kotona, liikennevälineissä matkustettaessa, baarin wc-tiloissa... Kerran istuin junassa nuoren tytön vieressä, joka otti valehtelematta minuutin tai parin välein itsestään uuden selfien. Pöyhi hiuksiaan, otti oikean asennon ja naps.

Fitness-jutut ovat myös paljon esillä ja jonkin aikaa sitten Facebook-sivuillani alkoi näkymään peilin kautta otettuja takamuskuvia. Joku neropatti keksi tälle villitykselle nimen "belfie" eli back selfie. Itseäni ei hirveästi innosta katsella tuikituntemattomien ahtereista kuvia, ei edes tuttujen. Ei, vaikka kyseessä olisi erittäin viehättäväkin takamus. Ei, vaikka pelkällä vilkaisulla tietäisin, että monia tunteja on vaadittu salilla rehkimistä tämän verkkokalvoilleni heijastetun perän saavuttamiseksi. Kuten erääseen blogiin tätä samaa asiaa kommentoin, fitnessmallin tai fitnessurheilijan pyllypostaukset ymmärrän kyllä. Heidän työvälineensä on se oma kroppa. Heidän täytyy oletettavasti myös mainostaa ja edustaa heitä sponsoroivien merkkien treenivaatteita. Nyt on niin, että tätä nykyä suurin osa postaajista on taviksia, jotka ovat vain hurahtaneet fitnesskuntoiluun tai omaan versioonsa siitä. Kuvateksteinä saattaa näkyä esimerkiksi jotain seuraavan tyylistä: "Peppu kesäkuntoon 2014". Tuohon perään (pun intended) voisi melkeinpä lisätä: "Kommentoi, miten projektini mielestäsi sujuu!" Tiedän, ettei tietystikään kaikissa tapauksissa näin ole, mutta onko ihmisillä nykyään ihan vimmaton tarve todistaa kykenevänsä rääkkäämään ja piiskaamaan itseään fyysisesti? Onko motivaatio siihen tekemiseen sitten kuitenkin puuskittaista ja tuntee tarvitsevansa kehuja, kannustusta ja ihailuja jatkaakseen? Sitten on näitä "kävin BodyCombatissa ja salilla, huhhuh nyt tietää tehneensä"-tyyppejä, joita en myöskään oikein käsitä. Juu itsekin kävin tuossa joku aika sitten sellaisella teholenkillä, että loppuvaiheessa maistui lähes veri suussa ja hymyilin vain onnessani. Pitikö minun raportoida tästä koko some-piirilleni? Ei.

Näissä villityksissä mennään usein yli, joten tuleeko seuraavana villityksenä sitten "telfie" eli rintavarustuksesta otettu kuva ja viimeisimpänä paljastetaan ihan kaikki "velfiellä". Kuva, joka on otettu... well, YOU KNOW! Puhuin tästä parhaalle ystävälleni ja hän sanoi, että kyllä hän on jo nähnyt "velfien" netissä. Sattumalta vauva.fi-sivuston foorumilla ilmeisesti. Ehm, en halua miettiä asiaa enempää. Tämä tästä aiheesta, minä kiitän!

Oh, it is SO on!

Ensimmäinen viisujen semifinaali ohi ja oma viisuveikkaukseni osui yhtä lukuun ottamatta oikeaan! Not bad, not bad at all. Kaikki suosikit ovat jatkossa ja pari inhokkia putosi. Oikeastaan ei olisi siis paremmin voinut mennä. Belgian biisi oli kyllä niin ahdistavan paatoksellinen, että huhhuh. Onneksi ei päässyt jatkoon. Hupaisa hetkikin tarjoiltiin juuri tuota nimenomaista esitystä seuratessa. Viisuedustaja lauloi: "I'm weak, you're bright" ja suomennos oli seuraava: "Minä olen heikko ja sinulla on älliä". Siis aivan luokattoman huono! Pääsenkö oikeasti suomentamaan noita viisuja vaikka ensi vuonna? Jos tuon parempaa kielitaitoa ei vaadita, niin pitäisi päästä kyllä heittämällä duuniin. Illan nauruista täytyy toki kääntäjää kiittää, nauruhan tekee aina hyvää.

Huomenna täytyy sitten jännätä, pääseekö Suomi finaaliin. On vähän sellainen kutina, että huomisen veikkaus ei mene yhtä putkeen kuin eilisen. Huomisessa semifinaalissa on ainakin kahden biisin verran täyttä sontaa, mutta samalla paljasta pintaa (olettaisin), joten ei kyllä ikinä tiedä... Itsehän jättäisin nuo kaksi biisiä suosiolla pois. Puolan jo ihan sen kuvottavan musiikkivideon vuoksi, mutta ennen kaikkea tietysti siksi, että biisissä ei ole YHTÄÄN MITÄÄN. Valko-Venäjän biisi on sitten vielä järjettömämpi. Mies laulaa naiselle: "I don't wanna be your cheesecake". I'm sorry, WHAT? Naistahan voi joskus leikillä kutsua hellittelynimellä "sweetie pie", mutta että mieheen liitetään leivonnaisen nimi? Ei, ei vain toimi.

Pari päivää enää lätkän MM-kisoihin. GAME ON!

PS. Käytiin murun kanssa eilen Hartwallilla Jokereiden Locker room sale-tapahtumassa. Itse en nyt niin paljoa hullaantunut, mukaan tarttui pelipaita (10€) ja sormikkaat (5€). Tuota lähes samanlaista pelipaitaa myytiin myös 25€:n hintaan eli hyvän ostopäätöksen tein!

 

Viisut, keikka ja lätkän MM edessä!

Vappu tuli ja vappu meni! Grilliruokaa ja itsetehtyä pizzaa maistelin, pelailin bilistä, hengailin rakkaiden kanssa ja liituvärjäilin hiuksia. Tämä jälkimmäinen osoittautuikin luultua sotkuisemmaksi puuhaksi. Laitoin pohjalle muotoilutuotetta (kuten neuvottiin), hinkuttelin liituväriä latvoihin ja pariksi raidaksi ja lopuksi ainakin pyrin kiinnittämään värin hiuksiin lakalla. Nooh, parin tunnin kuluttua sitten muut neuvoivat vilkaisemaan paitaani ja kaulaani. Iho oli värjäytynyt décolleté-alueelta ja kaulalta ja kivana ekstrana kauniin pinkki paitanikin oli imenyt väriä itseensä. Kenties sitten innostuin vain käyttämään väriä liikaa, joka vaikeutti värin kiinnittymistä? Kaikkihan lähti suihkussa ja pesukoneessa pois, mutta onhan tuo nyt ikävää, jos vaikka juhliin laittaisi vaaleaa vaatetta päälle, johon sitten tarttuisi liilaa ja ihokin näyttäisi mustelmille nuijitulta! Taidan ensi kerralla tehdä niin, että laitan tuota väriä vain raidoiksi, niin säästyn paljolta päänvaivalta.

Katselin lauantaina neljä tuntia viisujen esikatseluita ja mielestäni Suomi on kyllä todella vahvoilla! Muutamat kappaleet ovat taas vaihteeksi mautonta höttöä, toiset muuten vain surkeita ja väliinputoajiakin riittää. Eniten mietitytti Puolan kappale. Hintikka alusti biisin seuraavasti: "Kappalehan on kerännyt Youtubessa yli 40 miljoonaa katselukertaa". Alun jälkeen oli selvää, miksi niin moni on videon katsonut. Itse kappaleessahan ei ole mitään ideaa, mutta videon idea on selkeä: esitellä puolalaisten nuorten naisten rintavarustuksia. Jokin räppäri oli raahattu mukaan, mutta mielestäni hän ei ollenkaan esiintynyt? Puolan edustaja on ilmeisesti sitä mieltä, että seksiä tihkuvalla videolla voitetaan. Noh, näin ei nyt kuitenkaan ole asia ollut viime vuosina (esim. Tanska ja Ruotsi). Kyllähän sitä voisi harkita, että palkittaisiin myös erikseen viisujen Youtube-suosikki? Jos se nyt jotakuta lohduttaisi... Tytöillä on videossa päällään saksalaistyyliset asut (tarkoitan niitä Oktoberfest-tyylisiä), joissa rintamus on hyvinkin antava. Omiin silmiini näytti myös siltä, ettei yhdelläkään leidillä varustus ollut C-kuppia pienempää. Näitä öljyttyjä (tai voideltuja, sillä videossa kirnuttiin voita?) rintoja sitten zoomailtiin useaan otteeseen. Lähikuvaa nähtiin myös ehdottelevasta huulten nuoleskelusta. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun tytöt puukepeillään kirnusivat rivissä voita nautinnolliset ilmeet kasvoillaan. Keppi meni ylös ja alas juuri rintojen keskellä (ei sentään välissä). Että tällaista! Pidin videota aika kuvottavana. Varmasti löytyy miehiä, jotka kuolavanat suupielestä roikkuen seurasivat videon tapahtumia, mutta noh, ei siitä sen enempää... En nyt millään jaksa uskoa, että Puola niittää menestystä viisuissa. Millaista lavaesitystä heiltä odotetaan tuollaisen videon jälkeen? Youtubeen voi laittaa mitä tahansa (vaikka sitten ikärajan taakse), mutta viisulavalla ei voi kyllä tehdä ihan mitä huvittaa.

Ensimmäinen semifinaali on huomenna. Siitä menee omien laskujeni mukaan yhdeksän edustajaa finaaliin ja samoin toisesta semifinaalista. Varmoja finalisteja eli rahoittajamaita on kuusi. Tuosta tulisi yhteensä se 24, joka on ollut viime vuosien finalisten määrä.

Omat jatkoveikkaukseni ensimmäisestä semifinaalista:

1. Armenia (on mentävä)
2. Ruotsi
3. Viro
4. Venäjä
5. Azerbaijan
6. Ukraina
7. Alankomaat (ihanan tunnelmoiva)
8. Montenegro
9. Unkari

Voi myös olla, että pirulaiset laittavat Islannin hilipatipippaa-biisin ja Moldovan kamalan Ursulan jatkoon, jolloin noista jäisi sitten kaksi pois. Kaksi, jotka voin helposti tiputtaa: Viro ja Venäjä.

Nyt, kun pääsin tämän veikkailun makuun, niin laitanpa saman tien toisen semifinaalin veikkaukset kehiin:

1. Suomi (no tämähän on päivänselvä)
2. Malta 
3. Israel
4. Norja (itse en tästä välitä)
5. Irlanti
6. Kreikka (tämän istrumentaaliosio on niin AH)
7. Slovenia
8. Itävalta
9. Sveitsi

Tämä toinen semifinaali oli kyllä vaikeampi miettiä... Ei oikeastaan niin väliä jatkoon menijöistä, mutta Suomen on mentävä. Muuten on kyseessä oikeusmurha. Kreikka on ihan kiva poppisbiisi, mutta jatkopaikan ansaitsemisesta en tiedä. Israelin Mei taas ansaitsee päästä jatkoon, vahva biisi ja vahva laulaja! Muistisääntönä siis: Valko-Venäjä ja Puola ei jatkoon - Suomi ja Israel jatkoon.

Sitten vain innolla odottelemaan ja veikkauspaperit kädessä jännäämään tuloksia! Tykkään oikeasti tehdä viisuista ihan spektaakkelin noin kotisohvallakin.

(Välihuomio: tämä postaus on epäilemättä pisin kaikista)
Tasan viikon päästä pääsen sitten Justin Timberlaken keikalle. Olen miettinyt, pitäisikö JT:n uusia biisejä vähän kuunnella, etten ole sitten aivan hoomoilasena siellä. Vanhasta tuotannosta tiedän paljon. Uusista vain Mirrorsin, Suit and tien ja TKO:n eli miksikään superfaniksi en voi itseäni sanoa. Uskon kuitenkin, että fiilis on mahtava ja halli on täynnä! Sophia Bush kehaisi tätä nimenomaista showta visuaalisesti parhaimmaksi, mitä on nähnyt eli odotan mielenkiinnolla.

Sitten tähän kolmanteen odotuksen aiheeseen, joka tämän penkkiurheilijan saa intoilemaan: LÄTKÄN MM.

Ihan mahtavaa taas päästä kannattamaan Leijonia! Mertarantaa en näillä näkymin kuule kuin vähän. Oletus tosin oli, etten kuulisi yhtään, joten onhan se kuitenkin positiivista, jos edes vähän. Joukkueeseen valitut pelaajat osittain ihmetyttävät. Päätäni miehittää myös epäilys: voiko Suomi yltää tänä vuonna kultaan? Joka tapauksessa tämä on niitä kevään huippuhetkiä, jotka saan jakaa muruni kanssa!

"Summer in the city...

means cleavage, cleavage, cleavage!" And it's not even summer yet! Nythän on niin, että pari viime päivää on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Sen kyllä huomaa ihmisten vaatetuksessa heti! 15 astetta siellä lämpömittarissa ilmeisesti tarkoittaa koodina suomalaisille sitä, että laitetaan topit ja minishortsit päälle ja aloitetaan innolla ihon kärventely. Näin kosmetologina teki oikeasti mieli tuossa pyhäpäivänä käydä kyselemässä terassilla istuneilta ihmisiltä, löytyykö iholta aurinkosuoja. Varmasti suurin osa olisi vastannut: "Ei mulla nyt mitään oo, kestän aika hyvin kyllä aurinkoa. Kivahan se on, jos vähän päivettyy!" Päivetys on monen mielestä kiva asia, mutta eipä varmasti ole kiva saada siinä ohella melanoomaa? Luulisi monen tietävän, että kevätaurinko on yllättävän voimakas. Iho on talven jälkeen lähes poikkeuksetta kuivempi kuin muina vuodenaikoina ja jopa ohuempi eli täten myös herkempi auringon haitoille. Koitetaan siis muistaa se aurinkosuoja, vaikka osa meistä onkin ihan supermalttamattomia altistumaan auringon ihanille säteille!

Pääsiäisen miniloma tuli kyllä hyvään saumaan. Teki erittäin hyvää. Sai syödä herkkuja, nukkua pitkään, ottaa vain rennosti ja nauttia hyvistä säistä. Mikäs siinä! Nyt sitten miniloman jälkeen tehokkaana ja pirteämpänä töissä. Tämä ja ensi viikko ovat tosin tynkäviikkoja. Saa nyt nähdä, miten pidän hoitolan avoinna vappuna. Saatan lähteä hieman aiemmin vappuaaton päivänä... Vappupäivän jälkeinen perjantai on se kinkkisin. Ei ainakaan heti tule mieleen ihmistä, joka pyhäpäivän jälkeen ja ennen viikonloppua haluaisi kovalla hopulla kauneushoitolaan asiakkaaksi. Monet lähtevät mökille, toiset maalle. Useat myös lähtevät pidemmälle sukuloimaan. Jos sitten perjantaina olisi hoitola suljettu, niin luvassa on samanlainen miniloma kuin tämä pääsiäinenkin oli eli neljä kokonaista päivää! Ensi kuussa sitten on koulutusviikonloppua, että ehkä sitten teen tuon "takaisin" sillä. Ellei nyt kukaan tuolle nimenomaiselle perjantaille varaa aikaa, niin kenties...

SONTAA

Yleensä miehiä nimitetään sioiksi, mutta tällä kertaa haluan kohdistaa tuon herjasanan toisen sukupuolen edustajalle. Tuli nähtyä lyhty pätkä Vuosaari-elokuvasta, jossa nainen roolihahmossaan oli SIKA. Ihan oikeasti. Avioliitossa elelevä ja perheellinen mies oli pettänyt vaimoaan jonkun virolaisen (näin olettaisin) naikkosen kanssa. Vaimolle oli asia selvinnyt eikä hän ollut kovinkaan mielissään. Keskustellessaan asiasta virolaisen läsnäollessa vaimo tokaisi miehelleen, että jotain sääntöjä täytyy sentään olla, kun on lapsiakin. Tähän sitten virolainen nainen pirullisen ivallinen ilme naamallaan: "Voiko ihmisen omistaa?" Congrats! Luultavasti tunteettomin heitto, mitä tuossa tilanteessa voi ilmoille läväyttää. Vastaus kysymykseen: Ei, ihmistä ei voi omistaa. Se sitten taas onkin suhteellista, voiko omistamiseksi kutsua sitä, että vaimo ei katso hyvällä isän naiskentelua perheen ulkopuolisen naisen kanssa. Mielestäni asia on seuraavasti: Jos "perinteisessä" parisuhteessa tuntuu, että toinen "omistaa" sinut, niin ehkäpä et ole yksinkertaisesti parisuhdetyyppiä? Näinkin voi asia olla. Parisuhde voi olla myös hieman "väärillä raiteilla", jos tältä tuntuu ja tokihan niitä ihan oikeasti omistushaluisia naisia löytyy. Toiset voivat olla niin heikkoja, että "ajautuvat" avioliittoon. Painostusta on voinut tulla kumppanin ja kumppanin perheen suunnalta. Ehkä olet kuvitellut olevasi parisuhdetyyppi, MUTTA oletkin tullut parisuhteen edetessä siihen johtopäätökseen, että "hhmmm, enpäs taida ollakaan". Tässä tapauksessa ihminen, jolla on selkärankaa, kertoo koettelemuksistaan ja lopettaa suhteen. Näin hän vapauttaa itsensä. Vaikka tuo suhteen lopettaminen tarkoittaisi perheen hajoamista, on se tehtävä, jos toinen osapuoli on onneton ja pelkkä ihmisen kuori. Ihminen voi olla sinkku tai vaikka vapaassa suhteessa. On niitä muitakin vaihtoehtoja kuin se perin institutionaalinen avioliitto.

Olen itse ns. perinteisessä parisuhteessa. En koe ollenkaan, että kumppanini "omistaa" minut, vaikka meillä onkin yhteisymmärrys siitä, että sänkypuuhat toisten kanssa ei suhteeseemme kuulu. Hän on myös samaa mieltä tästä. Taidan olla siis aika esimerkillinen "parisuhdetyyppi".

Kiva viikonloppu ja viikon aloitus

Viime perjantaina oltiin katsomassa Need for speed kolmiulotteisesti. Oli kyllä viihdyttävä. Nauroin, yllätyin, jännitin ja ihailin autoja. Kyllä mullekin kelpaisi punainen Ford Mustang! En väitä, että osaisin ajaa sitä stunttimiehen tavoin, mutta kelpaisi. Arvosteluissa jengi kitisee, kuinka "toiminta välittyy, mutta draama ei". Mielestäni draama välittyi ihan riittävästi. Se on hei autoleffa aivan kuten kaikki Hurjapäätkin. Pääpaino on toiminnassa - autojen murinassa, autojen herkullisessa ulkonäössä ja hurjapäisessä ajamisessa. Itseäni ei ainakaan kiinnosta, kuinka taiteellisen liikuttavaksi ja koskettavaksi jokin autoleffassa näytettävä "paras kaverini kuolee" tai "tuleva tyttöystäväni joutuu sairaalakuntoon"-kohtaus on onnistuttu luomaan. Miksi? Sillä se nyt vain ei ole pääasia. Hurjapäät-elokuvissa on enemmän sitä romantiikkaa (minun näkemissäni), tässä sitä oli hymyjen, eleiden, flirttailun ja yhden suudelman verran. Romantiikkaan tympääntyneellä ei siis luulisi olevan nokan koputtamiselle sijaa NFS:iä katsellessaan!

Lauantaina tietysti nukuin pitkään ja iltapäivällä aloitin valmistautumisen Jokereiden päättäjäisbileisiin. Ihan jees oli tunnelma. Notkea rotta veti ihan viihdyttävää settiä. Muut artistit jäivät itsellä aika lailla taka-alalle.

Sunnuntai-iltana tuli katseltua El Clásico tapasten tyyppisiä pieniä suolapaloja napostellen. Voitto meni valitettavasti Barcalle, mutta maaleja sentään riitti eli viihdyttävähän tuo peli oli joka tapauksessa.

Eilen sitten olin Dead by Aprilin keikalla, josta fiiliksiä nähtävissä kuvien muodossa edellisessä postauksessa. Hyvä keikka. Bändi veti enimmäkseen uuden levyn biisejä, joista en ollut kuullut kuin yhden. Kyllä ne uudetkin olivat sitä taattua DBA-kamaa. Mukaan mahtui myös muutama vanha biisi, joiden mukana pääsin sitten hoilottamaan. Aikataulut pitivät, vessaan pääsi jonottamatta eikä juomia ei tarvinnut jonottaa, sillä oli vesilinjalla haa! Kaiken kaikkiaan hyvä ilta siis. Ennen keikkaa ostin todella upeat korvakorut. Täydellinen asuste yhteen viime kesänä ostettuun kesämekkoon! Tiivistyksenä kaikesta toimii siis otsikko!

Kuvaa pukkaa keikalta

It's been a long time

Pari viikkoa vierähti jälleen ihan tuosta noin vain! Puolentoista viikon päästä onkin sitten jo huhtikuu. Kyllä aika on mennyt nopeasti. Näin alkuun haluan kommentoida erästä juttua, jonka kuulin tänään radiosta. Joku seksologi oli nimittäin julistanut, että "rakastella voi ilman rakkautta". Tämä jäi häiritsemään kyllä... Eikös sana "rakastelu" ole johdettu sanoista "rakkaus" ja "rakas"? Englanniksi sama on "make love". So how do you make love without "love"? You don't. Kyseessä on tuolloin ihan vain seksi, joka siis perustuu kahden ihmisen väliseen "kemiailotulitukseen" ja hetken huumaan. Typerä väite siis! Tänään uutisoitiin myös, että naisten kynnys pettää on alentunut. "Pettäminen on tasa-arvoistunut". En edes aloita valitusta tuosta lausunnosta, sillä sekin on niin järjetön, että järjettömämpää saa hakea. Pettämisessä ylipäätään ei ole mitään tasa-arvoista. Se on suhteen ja kumppanin aliarvioimista. Se on luottamuksen heittämistä roskakoriin. Vapaita suhteita tässä on turha käsitellä, sillä niissähän on molemmille osapuolille ok, että on tekemisissä myös muiden ihmisten kanssa. Jos vapaassa suhteessa siis harrastaa irtosuhteita, sehän ei ole pettämistä, kun on sovittu asian olevan ok. Olen vain joskus miettinyt, että eipä nuo vapaat suhteetkaan ole huolista vapaita. Vapaassa suhteessa olevan tapaama randombaarituttavuus saattaakin nimittäin olla kumppaninsa pettäjä. Hänellä saattaa olla lapsia ja mies/nainen. Kuinkas sitten suu pannaan, jos omien puuhailujen vuoksi rikkoo jonkun perheen ja avioliiton? Tuskinpa sitä kovin moni kertoo, että "menee aika huonosti kotona, joten olen täällä pettämisseuraa hankkimassa". Rehellisesti en aivan ymmärrä vapaiden suhteiden ideaa. Eikö vapaa suhde ole periaatteessa vain yksi pidempi "ketju" irtosuhteiden kokonaisketjussa?

Asiasta aivan toiseen: kevät ja kesä tuo taas tullessaan paljon ohjelmaa, jota seurata tv:stä. Ensin euroviisut ja lätkän MM. Kesällä sitten futiksen MM, jota katson kyllä niin paljon, kuin vain mahdollista. Euroviisubiisejä on tullut jo jonkin verran kuunneltua.

Ensimmäisen linkin Armenia on kovaa kamaa! Miehellä on hyvä ääni. Uskottava rauhallisessa ja herkässä laulussa rajumman meiningin lisäksi. Biisi on yksinkertainen, mutta itse löydän niin paljon tunnetta, että menee kylmät väreet tätä kuunnellessa. Viulut ovat aivan mahtavat! Vaikka voisi toisin kuvitella, dubstep sopii tuohon kappaleen huipennukseen hyvin. Siinä puretaan ahdistusta
ja "sekametelibiitit" sopivat siihen oivallisesti.

Seuraava suosikki onkin aika yllättävä, nimittäin Israel. Tällä naisella on asennetta, ulkonäköä, sanomaa ja näitä kaikkia siivittää upea ääni! Ansaitsee siis kepeästi paikan suosikeissani. Israelilta harvemmin näkee tämänkaltaista edustajaa.

Unkarin "Running" on hyvä. Jollain tapaa se kuitenkin jää vaisuksi. En oikein osaa selittää, miten. Biisin päätyttyä on vain sellainen olo, että enemmänkin olisi saanut kappaleesta irti. Drum'n'bass-meno sopii kyllä kertosäkeeseen sanojen ollessa: "She keeps on running running running, from this crazy life". Biisi on siis sellainen keskitason vahva veto sanomalla.


Että tällaista tänään. Taidan nyt lopetella, kun kohtapuolin tulee asiakaskin! Parhaani yritän, että saisin kirjoitettua useammin. Jotkut kirjoitusvälit ovat "hieman" venähtäneet, täytyy myöntää.

Höpönlöpön

Viime aikoina olen lukenut vähän hassuja tekstejä lehdistä. Erään alaotsikko meni näin: "Ihon alamäki alkaa jo 20-vuotiaana". Pisti kyllä hieman mietityttämään, että millaiset elämäntavat sellaisella 20-vuotiaalla on, jonka iho on jo "alamäessä". Ymmärtäähän tuon heiton sitten, jos on ala- tai yläasteelta saakka vaikka tupakoinut vakituiseen ja syönyt enimmäkseen roskaruokaa. Noilla kahdella on selkeät vaikutukset ihon kuntoon. Jos taas on suhteellisen moitteeton 20-vuotias eli nauttii alkoholia silloin tällöin, syö terveellisesti (herkuttelee kerran viikkoon), juo riittävästi vettä eikä tupakoi, niin vaikea kuvitella ihon olevan 20-vuotiaana jo alamäessä. Jos katson itsestäni kuvia 20-vuotiaana, niin kyllä ne kasvot olivat siloiset kuin vauvanpylly. Selkeän eron kyllä huomaa, jos vertaa nykypäivään. En silti ilmerypyistänikään huolimatta ole missään vaiheessa miettinyt mitään pistoksia. Eipä ole ihme, jos yhä nuoremmat käyvät laitattamassa aineita ihonsa alle, kun kirjoitetaan lehtiin tuollaisia naurettavuuksia! Noh, tämän heiton lähde on Järvenpää News eli eipä sitä minkään Helsingin Sanomien rinnalle voi nostaakaan uskottavuutensa puolesta.

Seuraava pätkä on lainaus tuoreimmasta kosmetologiSKY-lehdestä: "Kuuma saunominen vaikuttaa negatiivisesti rintojen kiinteyteen". Oli myös muita, jotka mainittiin negatiivisiksi, mutta tuo hauskuutti minua kyllä! Is there any other kind? Voiko saunominen olla myös haaleaa tai jopa ihan viileää? Hrrr, kuka nyt sellaiseen haluaisi mennä? Minä en ainakaan saunomisesta luovu rintojen kiinteyden menettämisen pelossa! Kyllä se painovoima on kaikista "vihollisista" mahtavin. Sauna jää kauas taakse. En väitä, etteikö sauna jotenkin vaikuttaisi, mutta suurin osa meistä varmastikin käy saunassa sen 1-3 kertaa viikossa eikä kuitenkaan jää sinne asumaan, niin big deal!

Tässä uusimmassa SKY-lehdessä on laajalti juttua myös aurinkotuotteista. Todella hyvä tietopaketti kyllä! Kesä lähestyy ja ihoa täytyisi suojata toki jo talven auringonpaisteessa sekä keväällä. Lehdessä kehotetaan yhdessä jutussa käyttämään aurinkosuojaa helmikuusta lokakuuhun ja toisessa maaliskuusta lokakuuhun. Eli kumpi se nyt sitten on? Toki tuossa on vain kuukausi eroa, mutta onhan se nyt aika merkittävä aika. Kyllä jo kuukaudessa varmasti aiheuttaa suojaamattomuudella hallaa iholleen. Itse olen totellut tuota ohjetta erittäin huonosti tähän mennessä (uskon, etten ole tässä kyllä yksin) eli taidan mennä kotiin apteekin kautta. Toivottavasti sieltä tarttuu mukaan jokin hyvä suojaustuote kasvoille!

No onkos tullut kesä?

Sitä tässä vain ihmettelen, että kuinka Suomen yleensä kylmin kuukausi eli helmikuu, näyttää tällä hetkellä (ainakin Helsingissä) siltä, että elettäisiin huhtikuun loppua? Iltapäivälehdet hehkuttavat kevään tulleen jo! Viikko tai pari sitten saimme lukea lehdistä, että pakkasta on vielä luvassa maaliskuun puolella. Ei kyllä tiedä yhtään, mitä odottaa. Tämä talven kulku on ollut ihan käsittämätöntä vuoristorataa ja todella surkea kyllä hiihdon ystäville (näihin lukeutuu myös oma avo). Ensin otti aikansa, että lämpötila tippui nollan tienoilta reippaasti pakkasen puolelle. Tämän pakkasjakson jälkeen lämpeni jälleen. Vielä on siis mahdollisesti luvassa pakkaskelejä, vaikka siltä ei kyllä todellakaan näytä. Tyypillinen talvi kyseessä ei ainakaan ole. Pitäisikö kehittää uusi termi tällaisia vuodenaikoja varten, jotka eivät lunasta "lupauksiaan"? Miten olisi syske tai sysvät? Tuossa termissä yhdistyisivät syksy ja kevät. En minä nyt napise tässä mistään ja eipä se mitään hyödyttäisikään. Luontoäidin voimille ei kukaan mahda mitään eikä luontoäiti mahda mitään ihmisten aiheuttamalle ilmaston lämpenemiselle. Ihmettelenpä vain. Elämä on paljon mielekkäämpää, jos pohtii ja mietiskelee asioita!

Tällä aikaisella kevään tulolla on huonot puolensa. Siitepölyallergikkojen ahdinko ja allergialääkeriippuvuus alkaa tavallista aiemmin. Itselläni on paha koivuallergia. Koivu ei todennäköisesti kuki paljoakaan aiemmin huolimatta nyt jo julistetusta aikaisesta kevään tulosta. Näin ainakin toivon! Leppä ja pähkinä ovat näitä varhaisempia kukkijoita eli niille allergiset joutuvat varautumaan oireisiin tavanomaista varhaisemmassa vaiheessa. Herkimmillä leppä- ja pähkinäallergikoilla saattaa olla oireita jo nyt. Näin ymmärsin ainakin Forecan siitepölytiedotteesta. Koivuallergikkojen kannattaa aloittaa lääkkeiden popsiminen huhtikuun alkuvaiheilla ja aivan viimeistään huhtikuun lopussa. Tietääkseni pari viikkoa kun on aloittanut "etukäteen" lääkkeiden käytön, allergiaoireet lieventyvät. Noh, vaikuttipas nyt varsin näsäviisaalta ja tietoiskumaiselta!

Täytyy nyt hyödyntää tämä kummallisen keväinen sää ja lähteä illalla reippaalle kävely- tai hölkkälenkille. On ollut taas taukoa liikkumisesta. Motivaatio on heittänyt häränpyllyä kuten sääkin. Ei siihen oikein löydy muita kuin tekosyitä, jos aivan rehellinen olen. Taidan olla sellainen ulkoliikkuja, että pidän kuivasta ja siististä säästä. Tihkua voimakkaammassa sateessa tai loskasäässä en kyllä itseäni lenkille saa. Niin intohimoinen lenkkeilijä en ole. Tässäpä oiva syy hankkia jäsenyys jollekin kuntosalille ja alkaa käymään vaikkapa ryhmäliikuntatunneilla. Aikoinaan oli tämä tyttö intona BodyPump-, BodyCombat- ja BodyJam-tunteihin! Hinnat ovat kuitenkin aika suolaisia. Täytyy miettiä asiaa...

Herätä mut, kun tää on ohi

Olen todella innoissani uudesta Kalahari-sarjasta, jonka tuotteita on nyt myynnissä hoitolalla! Maaliskuussa saan aloittaa tekemään myös Kalahari jalka- ja käsihoitoja sekä vartalohierontaa. Tuo vartalohieronta on aivan mahtava! Tässä näkyykin vähän tuote- ja fiiliskuvaa.












Olympialaiset ovat ohi! Siihen loppui sitten takamuksen jokailtainen turruttaminen television ääressä. Olihan niitä mukava katsoa, mutta toisaalta pelkästään hyvä, ettei enää tuntikaupalla tule istuttua sohvalla.

Suomen saldo kisoista: 5 mitalia. Kultaa hiihdon parisprintistä, hopeaa hiihdosta ja lumilautailun slopestylesta sekä pronssia jääkiekosta. Kiitos! Itse herkistyin hieman Suomen voitettua pronssia. En niinkään herkistynyt mitalisaavutuksesta, vaan siitä, miten konkarit herkistyivät haastatteluissa pelin jälkeen. Timonen ja Selänne. Näitä herrasmiehiä ei vain pystynyt katsomaan herkistymättä!

Pronssimitalin juhlinta oli mahtavaa ja mieltä ylentävää, mutta hopean juhlinta eilisiltana taisi jäädä Ruotsilla vähemmälle. "So wake me up when it's all over" lauletaan ruotsalaisen Aviciin biisissä Wake me up. Tämä soi heti sen jälkeen, kun Ruotsi oli hävinnyt olympiakullan. Aika karu kappalevalinta, eikö? Naureskelinkin, kuinka Kanada juhlii ruotsalaisen musiikin siivittämänä kultaa ja ruotsalaiset rypevät pettymyksessä. Minullehan tuo sopi mainiosti, sillä olen tyypillinen suomalainen, jolla on sisarusmainen suhde naapurimaahan: nahistelua, ilkeilyä ja paremmuuden kilvoittelua. Paras lopputulos olisi toki ollut Suomen kulta, mutta kaikkea ei voi saada. Suomelle kultaa Etelä-Korean kisoissa vuonna 2018? Se jää nähtäväksi.

Nyt täytyy ahkerasti palata arjen haasteisiin!

Got to love Mertaranta

Täytyy nyt nousta puolustukseen, kun luin niin paljon negatiivista tämän Sotshin "selostuskohun" keskellä Antero Mertarannasta. Tämä olkoon siis tribuutti Antero Mertarannalle.

Kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa Globenissa 1995, olin aika pieni vielä. Ymmärsin kuitenkin jotakin. Ainakin sen, että jääkiekossa on paljon tunnetta pelissä. Jotakin niin upeaa siinä oli, että nykyään voin valehtelematta sanoa seuraavani jääkiekkoa (miesten) palavalla intohimolla. Selostaja on tärkeässä roolissa. Liian vaisu selostaja on tylsä, tunnelmaan ei pääse mukaan. Minulle ainoa oikea selostaja on aina ollut Antero Mertaranta. Monet valittavat, että Mertaranta on kamala huutaja eikä sellaista kestä kuunnella. Itsekin huudan jännittävissä tilanteissa ja etenkin silloin, kun oma joukkue tekee maalin. Kyllä, nainenkin voi ja saa huutaa seuratessaan urheilua. Jos katson jääkiekkoa, olen täysillä mukana. En vajavaisesti enkä edes puolivillaisesti. Syke on välillä nopea ja täytyy vetää syviä henkosia, jos oikein jännittävää ottelua seuraa. Mitä järkeä sitä on edes katsoa, jos on vähänkin sellainen fiilis, että parempaakin tekemistä keksisi? Kaltaiselleni jääkiekon katsojalle Antero Mertaranta on täydellinen selostaja. Hän luo jännittävän tunnelman taitavasti puhenopeutta ja äänenväriä vaihdellen. Mertarannan selostuksia kuunnellessa kerrytti myös omaa kiekkotietoutta ja väliin sai kuulla pikkuknoppejakin. Mertaranta on saanut minut myös monesti hykertelemään naurusta. Siinä tilanteessa se vain osuu ja uppoaa. Videot selostuskopista ovat myös mahtavaa katseltavaa. Antsa nykii ennen maalia ja kun se tulee, hän ponkaisee pystyyn ja tuulettaa! Ei ole Antsan voittanutta, hänen mollaajat jätän omaan arvoonsa! Hellurei hellurei!

Random rant

Helmikuun alkua eletään ja pakkanen on mennyt aika lailla pyllylleen. Muutama pakkasaste taitaa olla, mutta olipa tuossa useampina viime päivinä ihan loskakeli. Ruskeaa, rumaa loskaa. Tämä sää on kyllä niin ailahtelevaa, että se ilmaston lämpeneminen, jolla ihmisiä on peloteltu, ei tosiaan ole mikään leikin asia. Toivottavasti koululaiset saisivat ainakin hiihtolomalla perinteisessä talvisäässä harrastaa ja liikkua. Toivon tietysti myös omalle lyhyelle talvilomalleni (mikäli sellaisen nyt pidän) kaunista talvisäätä.

Olympialaiset alkoivat tänään ja suomalaisista mieslumilautailijoista slopestylen finaaliin on päässyt jo kaksi, mahtavaa! Miesten jääkiekkoa odotan kuin kuuta nousevaa, mutta jääkiekkoilut alkavat vasta ensi keskiviikkona. Suomen ensimmäistä peliä en näe ainakaan kotisohvalta, sillä se tulee jo aamukymmeneltä. Se on tosin Itävaltaa vastaan eli kyllä meidän leijonat sen helposti hoitavat.

Helsingin keskustaan on ilmestynyt "Lahjoita hyvä kuolema"-mainoksia, joilla mainostetaan yhteisvastuukeräystä saattohoidon parantamiseen. Ovat kyllä aika pysäyttäviä ja karujakin mielestäni. Oliko ne pakko tehdä juuri tuollaisella synkällä, nykyaika meets Kalevala-tyylillä? Eikö tällainen juuri lisää kuoleman "tabua" tai kuolemanpelkoa? Tiedän, että kuolemakin on osa elämän kulkua ja hautajaiset ovat juhla aivan kuten häätkin, mutta silti... Tämän ikäisenä en kyllä vielä osaa suhtautua kuolemaan mitenkään myönteisesti tai edes neutraalisti. Ei kai minun tarvitsekaan osata?

Tämä on nyt täysin tajunnan virtaa, loikkaan iloisesta asiasta johonkin vakavaan ja syvälliseen ja sitten taas kepeään ja hauskaan. Ehkä se on suositeltavaa ja terapeuttista? Siten ei jää liikaa murehtimaan noita synkkiä asioita.

Here goes... Laihdutus on kovassa huudossa. Joka tuutista tulee, miten ja kuinka nopeasti pitää laihtua. Dieettineuvoja tv:ssä, lehdissä, radiossa ja netissä. Aivan joka paikassa. Katsoin eilen Jutta ja puolen vuoden superdieetit-ohjelmaa. Se on jostain syystä todella koukuttava ohjelma, vaikken koskaan ole ollut mikään laihdutusintoilija enkä luultavasti koskaan tule olemaankaan. Noh, ohjelmaan osallistuneillehan on projektin aluksi suunniteltu tarkat ruokavaliot. Mitä saa syödä ja mitä ei. Kaikki on kirjattu ylös. Eräs nuori nainen oli noudattanut täydellisesti ohjeruokavaliota. Yksi pieni hairahdus hänelle kuitenkin oli sattunut. Hän nimittäin söi kymmenen cashewpähkinää liikaa! Siis OH. MY. Kas kummaa, dieetti ei siihen hairahdukseen kaatunut ja minä sain hyvät naurut. Vaikka kuinka olisi dieetillä ja vielä tv-ohjelmassa mukana, niin itselleen ei saa olla yliankara. Ei tee hyvää. Eipä muuta tällä kertaa!

I think I'm gonna puke

En nyt suoralinkitä raivonpurkaukseni syytä, koska niin ei saa tehdä. Kyseessä on kuitenkin Skandaalin uusin video "Salikissa". Olin etsimässä Youtubesta Nashvillen seuraavan jakson promoa, kun näin etusivulla kyseisen videon. Katsoin videosta noin 50 sekuntia (HUGE MISTAKE!), sillä enempää en kestänyt. En tiedä, onko video tehty pelkästään provokaatio/vitsimielessä, mutta vaikka olisi, niin ei se pelasta mitään! Videon näkee hirmuinen määrä nuoria, jotka totta kai ottavat mallia esikuvastaan. Toiset ottavat itse räppäristä ja toiset videolla esiintyvistä naisista. Oikeastaan naisten sijaan videolla esiintyvät heidän kehonosansa, erityiselle jalustalle nostettuna takamus. Takamuksen ihailusta toimikoon esimerkkinä seuraava: räppäri kumartuu treenaavan naisen takana siten, että hänen nenänsä lähes viistää housujen haarakiilaa (housuina kireät minishortsit). Räppäri myös asettuu naisen takamuksen taakse itse treenaamaan, ettei missaisi upeista näkymistä sekuntiakaan. Lyriikat taisivat lentää päästäni heti ne kuultuani. Oli nimittäin sellaista huttua, että... Ah, yhden "helmen" muistan kuitenkin: "Sun jalkapäivänä mä jään tänne asumaan".

Erittäin paha olo jäi kyllä ihan tuon pienen pätkänkin katsottuani. Paha maku suuhun. Selkeästi rajumman materiaalin näkeminen on usein täysi-ikäisyyden varmistamisen takana, mutta tuossa videossa ei tietenkään sellaista tarvita. Jotakin siinä täytyisi kuitenkin olla. Vaikea juttu! Ihan säälittää ne nuoret, joiden niin sanottu medialukutaito ei ole tarpeeksi kehittyneellä tasolla.

Suosittelen Lily Allenin "Hard out here"-kappaleen musiikkivideon katsomista! Siinä tuodaan napakasti esille musiikkibisneksen ongelmat ja kritisoidaan järjettömiä kauneusihanteita oikein kunnolla!

Elämän koukuttajat

Näin eilen illalla matkalla töistä kotiin R-kioskin ikkunassa iltapäivälehtiotsikon: "Sokeriin jää koukkuun kuin tupakkaan". Hhmmm... onko tämä nyt jotain uutta sitten? Jutta ja superdieetit-ohjelmasta huomasi ainakin sen, ettei toisilla ole yhtään kontrollia mässäilyn suhteen. Joku puhui siitä, kuinka pystyi syömään kokonaisen jäätelöpaketin tai jopa kilon karkkia illassa. On tuo jotenkin aivan käsittämätöntä. Tosin yltiömässäilyssä on yleensä suurimpana vaikuttajana tunne-elämän ongelmat ja se on vaikeampi juttu se. Itse en nyt ihan sanoisi, että sokeri koukuttaisi ihan niin pahasti kuin tupakka, mutta... Kohtuus kaikessa. Niinhän se sanonta menee. Liika on liikaa ja liiallisella tupakanpoltolla ja liiallisella karkinsyönnillä on seurauksensa. Ensimmäisellä todennäköisesti hieman tuhoisammat, mutta kuitenkin molemmat vaikuttavat terveyteen. En luultavasti itse luovu ikinä sokerista kokonaan. Call me crazy, mutta irtokarkkien tuoksu leffavuokraamossa tai kaupassa saa pääni pyörälle. Tämän kuukauden herkkulakon aikana olen kuitenkin päättänyt, että herkkujen syönnit jätän yhdelle päivälle per viikko. Näillä näkymin se olisi lauantai. Starting this week, sillä herkkulakon viimeinen päivä on ylihuomenna eli perjantaina! Haluaisin muistuttaa, että herkkupäivällä en tarkoita sitä, että vedän kaikkea mahdollista IHANSIMONA vaan valitsen esimerkiksi karkkipussin (ei tietysti mikään 300-500 gramman), suklaapatukan ja pähkinöitä tai pienen pussin sipsejä.

Sokerinhan on todistettu olevan huonoksi iholle. Siis liiallisen sokerin. Jos pitää kerran viikossa herkkupäivän, muttei vedä silloinkaan överiksi, niin voiko iho muka kärsiä niin pienestä? En usko, joten nou hätä! Iho-ongelmiakaan ei ole ollut pitkään aikaan lukuun ottamatta joululoman jälkeistä aikaa, kun naamani hieman kukki liiallisesta suklaansyönnistä. Joka tapauksessa odotan innolla, mutta maltilla lauantaita. Palataan taas!

On tammikuu pitkä ja herkuton

Taas vierähti se viikko. Noh, kerran viikossa on sentään parempi kuin kerran kuukaudessa. Mielestäni ei vain ole mitään järkeä kirjoittaa joka päivä tai joka toinen päivä postauksia tähän tyyliin: "Tänään oli ihan tavallinen työpäivä ja ilta vierähti rutiininomaisesti Serranon perhettä katsellessa ja teetä juodessa..." Sellaista ala-asteen päiväkirjan tyylistä tekstiä tarkoitan. Yleensä minulla on jotain painavampaa asiaa kirjoittaessani. Ainakin osittain.

Ensimmäisenä annan propsit sunnuntaina nähdylle Kotirauha-elokuvalle. Pitkästä aikaa suomalainen leffa, joka oli hyvä! Elokuva kertoo rakennusalan yrittäjästä, jolla on unelma. Tämä unelma osoittautuukin hieman monimutkaisemmaksi toteuttaa ja siinä sivussa perhe ja ihmissuhteet ottavat kolhua. Komiikka säilyy kuitenkin synkissäkin kohtauksissa. Samuli Edelmann teki loistavan roolisuorituksen, raivokohtauksineen kaikkineen. Kyllähän elokuvasta löytyi sitä perisuomalaista synkkyyttä ja karua kertomaa, muta katsoja säästyi sentään väkinäisiltä, likaisilta ja ällöttäviltä seksikohtauksilta. Niitä ei nimittäin ollut yhtäkään! Loppu oli onnellinen, mutta ei tosiaan mikään siirappinen. Tykkäsin.

Asiasta kukkaruukkuun: Olen erittäin kiitollinen, että en asu Helsingissä. Täällä on paljon vähemmän lunta kuin kotikaupungissani. Oikeastaan näyttää siltä, että olisi joulukuun loppu tai korkeintaan uudenvuodenpäivä. Ruma asfaltti näkyy ja asiakkaat tuovat hoitolaan sisään pikkukiviä ja mitälie kuraa. Ei kiva siis.

Ja nyt tämä syvällisempi asia. Helsingin keskustaan on ilmestynyt uuden komediaelokuvan mainos. Kyseessä jenkkileffa, mikäs muukaan. Elokuvan nimi on "Mies, joka antoi", englanninkielinen versio "The Delivery Man". Eikö olekin kerrassaan huippu nimi? Juu, ei ole. Sitä minäkin. Mainoslause taas menee näin: "Tämä mies saattaa olla isäsi, jos olet 17-23-vuotias". Hetkinen siis... *doing the math* Kyseessä on about 40-vuotias mies.

Maailma, jossa elämme on erittäin vahvasti seksiä, seksillä eteenpäin elämässä/uralla pääsemistä, seksuaalisuutta ja estottomuutta joka tuutista tunkeva. Monet tahot ovat sitä mieltä, että asiaa pitäisi pikku hiljaa pyrkiä muuttamaan toiseen suuntaan. Tämä elokuva nyt ei ainakaan sitä "tavoitetta" auta eteenpäin. Eipä sen tietysti tarvitsekaan. Sen tarvitsee vaan netota huima määrä rahaa. Tätä nettoamista epäilen kyllä. Tämän tyyppinen elokuva kiinnostaa eniten teini-ikäisiä. Siispä, saadaanko ketään yli 30-vuotiasta (ottaen huomioon myös henkisessä kehityksessä jäljessä tulevat) kiinnostumaan elokuvasta, jonka idea on selvittää, mihin päin maailmaa hänen spermansa on pankista luovutettu? Mene ja tiedä, mutta itse en ainakaan elokuvaa aio katsoa. That's all folks!

PS. Herkkulakkoa jäljellä 4 päivää. Almost there!

Närkästyin

Tähän heti alkuun linkitän erään kolumnin: http://www.hs.fi/elama/ 
Rosa Meriläinen: Seksuaalisella pidättäytymisellä ei ole mitään arvoa.

Ensinnäkin ihmettelen, miten yhteiskuntatieteiden maisteri voi kirjoittaa mitään tuollaista, ellei se siis ole aivan tahallaan kieli poskessa kirjoitettu. Kyseessä on nyt kuitenkin Helsingin Sanomien kolumni. Kolumnin kirjoittanut Meriläinen on poliitikko sekä kirjailija. Teen nyt suoria lainauksia tekstistä ja kommentoin hieman:

"Ihminen hillitsee halunsa jos luulee, että hänen kuuluu niin tehdä."
Tätä ei nyt välttämättä ole tarkoitettu niin kuin minä sen käsitän. Tuollainen virke saa minut ajattelemaan: Eikö ihmisen siis kuuluisi milloinkaan, missään tilanteessa, missään paikassa hillitä haluaan, jos hän sellaista yhtäkkiä tuntee? Yhteiskuntaamme ohjaavat lait. Siitä on lainmukaiset seuraamukset, jos joku tuolla vaikka keskellä julkista kulkuneuvoa alkaa tyydyttämään itseään. Mielestäni ihmisen kuuluu tietyissä tilanteissa ja paikoissa hillitä haluaan. Järkevä, vastuuntuntoinen ja edes jotakin moraalia noudattava ihminen ei esimerkiksi mene elokuvateatteriin ja ala harrastamaan siellä, julkisella paikalla seksiä. Ei, vaikka kuinka tekisi mieli ja halua olisi. Haluaan kuuluu hillitä puistoissa, urheilukentillä, teattereissa jnejne. Tätä lukeva voi rauhassa pitää minua liian jyrkkänä, mutta silloinhan onkin jo Meriläisen kanssa täysin samoilla aaltopituuksilla ja tätä hänen tekstiään kritisoivaa postaustani on aivan turha lukea.

Jokin aika sitten luin uutisen pariskunnasta, joka oli jäänyt jalkapallo-ottelun jälkeen viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa kentälle. Pariskunta siis harrasti seksiä. Täytyy kyllä joku addikti olla tai vähintään lievästi riippuvainen, ellei voi odottaa kotiin pääsemistä. Jos haluaa kaikkien näkevän intiimit paikkansa ja intiimit harrastelut, niin siitä vain aikuisviihdealalle! Suomessa se tuskin on niin iso bisnes, etteikö lisätyöntekijöitä otettaisi avosylin vastaan. Ellei halua, niin opetelkoon hillitsemään ne halunsa sellaisissa paikoissa, joihin seksin harrastaminen ei kerta kaikkiaan kuulu. Ihminen on eläin, kyllä ja joskus todella käyttäytyykin kuin täysi apina (josta toki olemme, ainakin oletetusti, polveutuneet). Eläimellisiä halujaan saa toteuttaa aivan vapaasti ja sydämensä kyllyydestä siellä omassa asunnossaan tai talossaan. Elämme sivistyneessä yhteiskunnassa. Intiimit asiat ovat intiimejä, paitsi tosiaan siinä aikuisviihdebisneksessä. Ei kukaan sitäkään hyväksyisi, jos ihminen ulostaisi keskelle puistoa ja oikein tyytyväinen ilme kasvoillaan poistuisi paikalta. Selitykseksi ei kelpaisi: "Minulle vain tuli halu tehdä niin ja päätin olla hillitsemättä haluani". Niin ei vain tehdä.

"Minä en käsittääkseni koskaan ole antanut. Olen aina ollut saamapuolella."
Olen näin aikuisiällä monesti kummastellut, miksi seksiä täytyisi eritellä jotenkin: "SAITKO?" (lempi-inhokkini). Näen punaista, jos iltapäivälehden sivuilla lukee: "Me kysyimme, saavatko rokkistarat aina?" Samperin "saaminen" ja kuka ikinä sen keksikään. Entäpä nämä: "Annoitko sille?" tai "Antoiko se sulle?" Miksi? Noh, annettakoon anteeksi teineille ja noin 18-20-vuotiaille tämän termistön käyttö. Meriläinen ei kyllä tietääkseni noihin edellä mainittuihin kuulu. Miksei seksi voi olla vain jaettua mielihyvää, tunteita, tuntemuksia, yhteinen ihana kokemus? Jos nyt on pakko käyttää verbejä "saada" ja "antaa", niin kumpikin osapuolihan siinä saa ja antaa, pakostikin! Näin minä sen ainakin käsitän.

"Minusta seksuaalinen nautinto on puhdasta ja viatonta. Siitä kieltäytyminen likaista."
Jaa, millähän perusteella kieltäytyminen on likaista? On aivan mahdollista, että ihminen stressaa esimerkiksi työasioista. Vaikka suhde voi hyvin, aina ei vain ole sitä "fiilistä"! Silloin on aivan normaalia "kieltäytyä seksuaalisesta nautinnosta" eikä siitä tarvitse mitään johtopäätöksiä vetää. Ei ainakaan seuraavaa johtopäätöstä: "Nyt on sitten suhde tuhoon tuomittu --> lähden lätkimään ja etsin toisen kumppanin. Kiinnostaisi myös tietää, miten Meriläinen argumentoisi aseksuaalille sen, että seksuaalisesta nautinnosta kieltäytyminen on likaista.

"Olen kuullut puhuttavan aseksuaaleista. Mikä minä olen kieltämään, etteikö joku ihminen voisi tällainen olla ilman, että siinä on mitään sairaalloista. Enhän minäkään osaa nukkua, eivätkä jotkut ole kulinaristeja, vaikka uni ja ruokakin kuuluvat ihmisen perustarpeisiin."
Ah, oikea järjettömyyksien helmi itse. Kaikki osaavat nukkua, se tulee luonnostaan. Se, ettei Meriläinen "osaa nukkua", tarkoittaa todennäköisesti unensaannin vaikeutta ja/tai sekavaa unirytmiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ihminen eli tässä tapauksessa Meriläinen nukkuisi ollenkaan. Univaikeuksista huolimatta ihminen lopulta nukkuu ainakin sen muutaman tunnin verran. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on valvonut useamman päivän putkeen ilman silmällistäkään unta. Perustarve siis täytetty. Välttävästi, mutta täytetty kuitenkin. Sitten tähän toiseen: kulinaristi ei ole yhtä kuin ihminen, joka syö ruokaa elääkseen. Kulinaristi on ihminen, joka syö hedonistisesti. Hän todennäköisesti pitää gourmet-ruuasta ja pitää ravintoloissa käymisestä. Ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen, mutta siihenhän ei kulinaristia vaadita, että hengissä pysyy. Pidän tuota argumentointia siis varsin huvittavana.

"On kerta kaikkiaan päätöntä kieltäytyä esiaviollisesta seksistä. Juuri siinä iässä, kun seksin iloihin voisi tutustua vapaasti monenlaisten kumppanien kanssa, ihminen luulee joutuvansa odottamaan."
Noh tämä seksuaalinen eksploitatiivisuus on ihan makuasia. Toisia ei vain huvita kymmenet, saati sadat petikumppanit, edes tuolla "seksin iloihin tutustumisen" nojalla. Kaikki eivät pidä seksiä siinä omassa "elämän tärkeysjärjestyksessä" ykkösenä. Toisista se ei ehkä yllä edes top 3-listalle, tai top 5-listalle. Tämäkään ei tarkoita sitä, etteikö seksistä pitäisi. Itselläni ei todellakaan ollut edes kymmeniä "tutustumiskumppaneita" ennen vakiintumista. Nyt kun mietin asiaa, niitä oli mielestäni silti liikaa.

"Kun nuori ihminen panee, se on kuin laittaisi rahaa spermapankkiin."
Yyh. Anteeksi, mutta tuo sana "panee" saa pelkästään naurettavan sävyn, kun sen on kirjoittanut kolumniinsa poliitikko sekä kirjailija. Ei vain sovi. En osaa selittää miksi, mutta ei vain sovi. Kummastelen tuota vertausta... se on vain jotenkin kamala.

Eipä tässä sen kummempia tältä erää, tulipa pitkä kirjoitus!

Siis OMG lämpimät vaatteet = so not stylish!

Talvi vihdoin sitten saapui jäädäkseen *fingers crossed*. Näin tammikuun 13. päivänä on vihdon lunta, pakkasta ja aurinko paistaa kauniisti. Tänä aamuna puin tyytyväisenä uudet ulkohousut jalkaani, muut toppaukset, kaulaliinan, pipon sekä lapaset. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun sitten Helsingissä tallustellessani näin parikin naikkosta, joilla oli molemmilla lyhyt takki (toisella hieman pidempi), lyhyt hame sekä läpikuultavan ohuet sukkahousut. Otsikko saattaisi ehkä viitata teineihin ja noin ajattelematon vaatevalinta muutenkin, mutta nämä olivat siis tosiaan ihan aikuisia naisia. Pakkasta oli n. 10 astetta ja päälle vielä kohtuullisen napakka tuuli, joka tietysti lisää pakkasen purevuutta. Sattuiko kumpikaan heistä katsomaan lämpömittaria ollenkaan ennen kotoa lähtemistä? Jos nyt oli niin erikoinen tilanne, ettei sellaista kumpikaan edes omistanut, niin vaikea kuvitella, ettei sitten kääntyisi heti kannoillaan vaihtamaan varustusta huomatessaan kylmän sään heti ulko-ovesta astuttuaan. Todennäköisin syy on siis se, että toiset kuvittelevat toppapukeutumisen määrittelevän heidät maalaisjunteiksi tai vastaaviksi. Heillä saattaa olla periaate: "Kyllä kaupungissa täytyy kulkea tyylikkäänä hameessa ja korkokengissä säällä kuin säällä". Noh, valitsette toki vaatteenne itse. Toisaalta, onko sitten kiva saada joku virtsarakontulehdus tai ärhäkkä flunssa? Itseäni ei pätkääkään kiinnosta, näytänkö suomalaiselta vai inuiitilta! Tärkeintä on se, että ei palele. Hieman ehkä teki mieli huudahtaa: "Yllättikö talvi?" tai "Eikö kotona ole opetettu, miten kylmällä pukeudutaan?" Noista toki ensimmäinen sopisi suuhuni paremmin, sillä jälkimmäinen on sen tyylinen, että sen voisi huudahtaa 70-90-vuotias (todennäköisemmin naishenkilö).

Eipä tässä muuta! Hah, mikä postaus... Terkut vain niille lämpimiä vaatteita kammoaville, että minä nautin talven valosta ja auringosta, hytiskää te!

PS. Jos joku epäilee, niin näitä oikeasti löytyy. Marraskuun puolivälissä käytiin murun ja kaveripariskunnan kanssa katsomassa Sami Hedbergin Alive-show Hartwallilla. En nyt muista, kuinka paljon silloin oli lämpöasteita, mutta itse pidin jo toppatakkia. Näin sitten erään nuoren naisen (ainakin nuorempi kuin minä), joka kitisi kylmyyttään nahkatakki päällä. Tähän hänen kaverinsa taisi todeta, että päälle olisi voinut laittaa enemmänkin. Nuori nainen kuittasi: "No ei oikee mikää toppatakki iskeny". Anteeksi, mutta teki mieli nauraa ääneen. Pystyin kuitenkin hillitsemään itseni.

Leffoja, lentopalloa ja lätkää

Hieman taas aika mennyt nopeasti. Joululoman vietin ja nyt siis eletään tammikuun 7. päivää ja vuotta 2014. Lunta ei valitettavasti ole edelleenkään maassa. Itse asiassa ulkona sataa tällä hetkellä vettä. Tämä pimeys vain jotenkin väsyttää niin paljon. Laiskistaa ainakin. Ei ole samanlaista fiilistä lähteä vaikka lenkille tai ulkoilemaan, kun on niin pilkkopimeää ja kostean kylmää. Uskon, että kuiva pakkaskeli ei tuntuisi ollenkaan näin kylmältä kuin tämä pari lämpöastetta kera hyisen sateen ja tuulen. Lumi saisi tuoda sitä kaivattua valoa ja peittää kaiken ruman harmauden alleen. Perjantaiksi lupailtiin lumisadetta eteläiseen Suomeenkin, mutta toivottavasti se sitten myös pysyisi eikä sulaisi heti pois! Ilmatieteen laitos pelotteli jo "talven perumisella". Siinä vaiheessa alan pelkäämään maailmanloppua ihan todella, jos Suomeen ei sada talvella yhtään lunta!

Viikonloppu oli kolmen päivän mittainen loppiaisen ansiosta. Kuten otsikko kertoo tuli katsottua pari filminpätkää ja seurattua urheilua. Herkkuja en syönyt lainkaan, sillä päätin joululomalla (nähdessäni punoittavan ja näppyläisen leukani) pitää tipattoman ja herkuttoman tammikuun. Ruisnachoja söin, ei kai niitä voi herkuiksi kutsua? Ei nyt mitenkään kummoisia kuitenkaan olleet. Perjantaina siis katsottiin murun kanssa The conjuring - Kirottu. Halusin nähdä kyseisen elokuvan heti luettuani mahtavat arviot ja kuultuani myös kavereiltani sen olevan katsomisen arvoinen. Täytyy myöntää, ettei se nyt mikään tajunnan räjäyttävä ollut. Tietysti oli hetkiä, joissa teki mieli laittaa käsi silmien eteen ja kurkistaa sormien välistä, onhan se nykykauhuelokuvalta hyvin! Kuvauksessa ja leikkauksessa oli osattu kasvattaa jännitystä eri elementeillä. Päänäyttelijät onnistuivat mielestäni hyvin. Sivuroolit menivätkin sitten hieman metsään.

Lauantaina herkuteltiin ruualla, nimittäin itse tehdyillä lohkoperunoilla ja ulkofileepihveillä. Lisänä siemenillä tuunattu kreikkalainen salaatti (ei vuohen- tai lampaanjuustoa, vaan Patros-juustoa). En muistanutkaan, miten hyviä itsetehdyt lohkoperunat ovat! Saa juuri niitä mausteita, mitä haluaa ja juuri niin paljon kuin haluaa. Ne menivät oikeastaan ihan sipseistä. Sopii herkkulakkolaiselle siis erittäin hyvin! Syötyämme olikin vuorossa suomalainen elokuva, 8-pallo. Kammosin aika lailla tämän nimenomaisen pätkän valintaa (enkä suotta), mutta hinnan ollessa -50% eli 2 € vipillä ajattelimme, että "what the heck, let's get it". Mikä siinä nyt sitten meni pieleen? Noh, en nyt halua olla yliherkkä ruikuttaja, mutta kyllä elokuvan aikana oli niin moneen kertaan ahdistunut ja karmiva olo, että paha makuhan siitä silloin jää suuhun. *CUE SPOILERS - WATCH OUT!* Elokuva kertoo siis huumekoukussa olleesta tuoreesta äidistä Pikestä, joka vankilasta päästyään päätyy samoihin huonoihin porukoihin kuin ennen. Tästä voi päätellä, että kuvaus ei ole mitään kaunista katseltavaa. Kerronpa silti tässä muutaman kohtauksen, jotka minua eniten ahdistivat. Yksi tosin enemmänkin suututti kuin ahdisti. Kuvittelepa seuraava tilanne: Olet ollut kuivilla jonkin aikaa, mutta tahtomattasi ja hieman pakotetusti toimit emäntänä narkkien pippaloille. Keräät rohkeutesi ja pyydät "päänarkkia" heittämään jengin pihalle. Päänarkki kohtaa sinut, hän ei pidä pyynnöstäsi. Heität litsarin pitkin hänen naamaansa, josta hän ei varsinkaan pidä. Pian ollaan wc:ssä, jossa tämä twisted f***er tunkee kurkkuusi väkisin pillerin (tuskin särkylääke) ja pitää sen jälkeen kättään suusi ja nenäsi tukkeena niin, että melkein tukehdut. Tämän jälkeen hän tönäisee sinut lattialle ja käyttää sinua hyväkseen. -Näin välihuomautuksena: halusimme molemmat kelata tämän kohtauksen yli- Että sellainen kohtaus. Katsojan kurkkua kuivaa, rinnasta puristaa ja ahdistaa niin vietävästi! Kysyn itseltäni, miksi suomalaisleffat ovat aina niitä kaikista ahdistavimpia? Miksen vain lopeta niiden katsomista? Mieleeni tulee kuitenkin elokuvan kannen ylistävät tähdet: neljää tähteä, viittä tähteä... Tässä elokuvassa on siis pakko olla jotakin hyvää, sinnitellään loppuun.

Seuraava kohtaus on tämä, mikä enemmänkin suututti. Katsoja ei arvaa ennalta mitään, kun yhtäkkiä jostakin harmittomasta kohtauksesta leikataan kylpyhuoneeseen, jossa päänarkin kaveri vetää psykopaatin ilme kasvoillaan essua ylleen, käsineitä käteen ja suojalaseja naamalleen. Tämän jälkeen hän painaa cd-soittimesta playta. Kappale on A-Tyypin "Ihanaa leijonat, ihanaa". Tyytyväisenä hän käynnistää kuviosahan(?), jolla sitten alkaa silppuamaan kylpyammeessa lojuvaa kuollutta huumediileriä. Lopuksi hän roikottaa hiuksista veristä päätä ja naureskelee sille. SIIS MIKSI? Miksi Antero Mertarannan parhaimpia otteluselostuksia on päätetty vetää lokaan laittamalla juuri tuo kappale taustalle juuri tuollaiseen kohtaan? Tässä vaiheessa joku nauraa hervottomasti ja ajattelee "se on vain elokuva". Aivan sama, mutta minulle tuon kappaleen valinta kyseiseen brutaaliin kohtaukseen on kunnianloukkaus! Arvostan Antero Mertarantaa erittäin paljon ja hän on minun tähänastisen elämäni paras urheiluselostaja. Kiinnostaisi kovasti tietää, mitkä olivat perusteet valita juuri tuo eikä vaikka jotain Rammstein-mättöä. Miten olisi Turmion kätilöt? Silloin ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.

Noniin... Viimeisen kohtauksen vuoro. Kohtaus ei ole pohjustuksineenkaan kovin pitkä, mutta tuntui ikuisuudelta! Päänarkki a.k.a Lalli imuttelee Pikeä todella kuvottavan näköisesti kielen kanssa ja Pike itse on liikkumattomana, ilmeettömänä ja eleettömänä. HYI HYI HYI!

Jos nyt jotain hyvää täytyy sanoa, niin tekeehän Jessica Grabowsky vakuuttavaa työtä, sillä ahdistus roolihahmosta siirtyy katsojaan tuntuvasti. Pirkka-Pekka Petelius tekee myös mielestäni hyvän roolisuorituksen. Siihen se hyvä sitten taitaa jäädäkin. Kovasti edelleen hämmentää nuo loistavat arvostelut.

TÄSSÄ ILOISEMPAA: Suomen lentopallomiehet pääsivät MM-karsinnoista jatkoon ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1982! Täytyy kyllä muistaa seurata varsinaisia kisoja sitten syyskuussa.

Lisäksi: Suomen nuoret leijonat voittivat MM-kultaa 2014! Jokereiden Teuvo Teräväinen loisti itsevarmuudellaan ja monia muita tähtipelaajia on toden totta myös syttynyt Suomen jääkiekkotaivaalle. Mahtavaa! Ruotsalaispelaajat nolasivat itsensä täysin sanomalla muun muassa ratkaisevaa maalia p*sk*maaliksi. Tässä tapauksessa parempi todella voitti, sillä tuomaritkin vihelsivät monta kertaa aivan käsittämättömiä ja epäoikeudenmukaisia jäähyjä suomalaispelaajille. Noh, sekään ei Ruotsia auttanut. HYVÄ SUOMI!